Alkukesästä 1982 meille tuli kissa. Komea frakkipukuinen katti, jonka rodusta olimme ihan varmoja, että se on Nuubialainen temppelikissa. Julius oli kuulemma 2-vuotias, kun sen meille välitti Kissojen katastrofiyhdistys.
Julius oli todellinen koti- ja ihmiskissa. Tykkäsi olla sylissä ja muutoinkin ihmisläheinen. Joskus sitä pohdittiin, että ehkä se vielä jonain päivänä puhuukin meille. Pienelle Äijäkutojalle Juliuksesta oli paljon iloa, kun koulun jälkeen oli jotain seuraa kotosalla. Ainakin siitä asti olen ollut kissaihmisiä.
Monta kissa-aiheista piirustusta on tullut tehtyä ja hieman muutakin:
Muistelujeni mukaan tämä käsinukke on tehty ekalla luokalla. Käsinukke on huopaa ja detaljit on liimattu. Opettaja on varmaankin ommellut kappaleet yhteen, koska se on koneommelta.
Julius vietti kerrostalokotikissan elämää ulkoillen parvekkeella ja nukkuen mieluiten liinavaatekaapissa. Valjaissa ulkoilu ei oikeen onnistunut koskaan, kun kissalta suli jalat alta, jos sille laittoi valjaat. Kesällä se pääsi toteuttamaan villejä tappajanvaistoja mökillä, missä se piti meidät hyvin ruuassa. Mieleenpainuneita saaliita oli ainakin: vaskitsa, lähes elävä variksenpoikanen, minkä se päästi pirttiin irti, maamyyrä, joka on todella söpö otus millä on hieno samettinen turkki (pienenä mun suosikki oli Myyrä-piirretty).
Julius saavutti 8 vuoden iän ja rupesi jo muistuttamaan vanhaa kissaa, mutta sitten muutettiin rivitaloon ja mitä tapahtui - Julius nuortui heti ainakin 10 vuotta, kun pääsi viettämään ulkoilevan kotikissan elämää. Viihdyttihän se kovasti meidän henkilökunnan elämää, kun kissa halusi ulos terassin ovesta ja hetken kuluttua se oli talon kiertäneenä naukumassa sisään ulko-ovesta. Eli tyypillisintä kissan toimintaa. Pieniä hankaluuksiakin siitä aina välillä koitui, kun alueella ulkoili muitakin otuksiakin. Useita pieneläinklinikkareissuja joutui tekemään, kun milloin oli poski purtu puhki tai korvat oli muutoin vain repaleina.
Loppuvuodet vanhan kissaherra Juliuksen elämä järkyttyi, kun taloon tuli uudeksi asukkaaksi laboratorionoutajan pentu. Pentukoira kulki matalana lattioilla ja Julius kulki kissamaiseen tapaan huonekaluja pitkin ja sähisi koiralle. Kyllä siinä oli koiralle kova koulu. Juliuksen aika jätti sitten lopullisesti, kun leikatuilla kollikissoilla niin yleinen munuaisvaiva iski lopullisen niitin. Viimeisen nukkumapaikan Julius sai orvokkipenkistä, mikä oli kesäisin sen päivänokos- ja väijypaikka. Laboratorionoutaja vartioi pari päivää tiivisti kissakaverinsa lepopaikkaa ja oli sekin vähän ihmeissään, että mihin se kissa katosi.
Meillä Julius oli 16 vuotta ja mikäli se oli kaksivuotias meille tullessaan, niin ikää oli lopulta 18 vuotta. Melkoinen ikä kissalle.
Monta vuotta meni välillä kissatonta elämää, mutta onneksi taas on kissa taloudessa.
Laivakissa Emppu
