lauantai 19. marraskuuta 2016

Polkuharmoonin perushuolto osa 1


Huollon kohteena on Kangasalan Urkutehtaan tuote valmistusnumerolla 4708. Rulo-kannen sisäpinnassa on lyijykynällä kirjoitettu 1949 ja se voi hyvinkin olla valmistusvuosi, tai sitten se on kannen valmistusnumero. Kapine ajautui meille fasepookin kirppiksen kautta. Myyjä olisi seuraavaksi paiskannut kapineen kaatopaikalle, mutta pelastettiin se tässä välissä. Kohtuullisen typerää oli hankkia talouteen toinen harmooni, kun on jo ennestään yksi Pulkkilan Veljekset Kangasalta olohuoneessa. No tuo pakattiin suoraan muuttokuormaan Oulun tilapäisasuntoon. Eli molemmissa asunnoissa on harmooni. Tämä yksilö osoittautui jo kättelyssä "pikkuvikoja, helppo korjata" ja "pientä kivaa puuhaa pimeisiin talvi-iltoihin" jne. 
Soittopeli on vahvan koulukäytön kokemusta omaava yksilö. Kuulemma on ostettu Sorkan koulun lopetushuutokaupasta. Julkisivu on saanut hieman patinaa pintaan ja koulumaailman luovuutta on käytetty mm. raaputtamalla kylkeen "pillu"-teksti. 

No mitä nämä pikkuviat sitten on:
- Polkuset heiluvat holtittomasti ja etureunan vaneri repsottaa
- Nuottiteline on kadonnut ja oikeanpuoleinen peitepala puuttuu kannen ja rulon välistä.
- Takalevy on irtopainos eikä siinä ole kantoreikiä. Soittopelin siirtäminen on todella ikävää, mikäli takalevy olisi paikallaan.
- Ääniaukkojen kankaat on huonossa kunnossa ja pari ripaa on irronnut ja hävinnyt
- Keskirekisterin G^0 kuullostaa vieterikäyttöiseltä partakoneelta.
- Melodia 8' ei vaikuta mihinkään
- Diskantin koppel ei toimi
- alimmainen nuotti F^-3 ei soi vain vaimeaa pihinää kuuluu
- Paljon muitakin bassopuolelta on hiljaisena
- venttiilit suljettuna koko diskantti soi vaimeasti, eli joku luukku ei mene kiinni.
- Polvikoppel ei toimi kunnolla
- Forte diskanttipuolella ei toimi

No olihan tuossakin jo vähän enemmän tekemistä. Varsinkin kun tiedossa on että laitteen sisällä on vuosisadan pölykerrostumat odottamassa. Intternetsi on siitä mukava paikka, että sieltä löytyy kaikkea, mutta ohjeita harmoonin huoltoon ei ole löytynyt. Jostain olen kyllä lukenut, että virittäminen on hankalaa ja järjettömän vaikeaa. No kyllähän jotkut haitareitakin korjaa ja virittää - ja haitarihan on lähimpänä harmoonia soittimena. No mun ajatus oli tässä, että ihmisen tekemiä vehkeitä noi on, joten ne on varmasti mahdollisia korjata. Ei tuo laite mitään avaruustekniikkaa ole syönyt. 

Ei muuta kuin kimppuun ja ensimmäinen huomio on, että ainoa tarvittava työkalu on ruuvitaltta.



Etulevyn irrottamisella on hyvä aloittaa. Etulevyn takana on bassopuolen forte-laatikko joka tässä on kiinni. 

Pölyä koneistossa on reilusti....

Näissä kuvissa näkyy alhaalla diskantin fortelaatikko.

Koneistoa takaapäin tapit on siis soundivivut, millä availlaan eri äänikertoja. Ne näyttää julkisivun puolelta hieman erilaisilta. Viimeisessä kuvassa on myös syy nuottitelineen häviämiseen. Kannatekiskosta on orava syönyt alareunan pois kokonaan.




Kansi poistettuna, näkyy epämääräistä sälää ja romua vipujen päällä. Puuttuvan nuottitelineen aukosta on ollut hyvä pudotella kaikkea harmoonin sisään.

Epämääräinen teddypala, lyijykynä, karkkiapapereita, ammuttua nauhanallia, aukirepäisty spärdäripaketti, nortin natsa, posliininen sormustin "Bulgaria", juicy fruit kääre ja yksi etureunan ääniaukon rivoista. Spärdäripaketin päiväyksestä ei saanut selvää, niin ajoitus jäi vajaaksi. Rivan löytyminen oli iloinen yllätys, koska nyt tarvii tehdä yksi vähemmän. 



Soundivivut on melko yksinkertaiset tappi ja sidottuna rautalankalenkillä. Malaamaton hahlo kääntelee vivustoa, millä availlaan äänikertoja.

Viidestä tapista oli hahlo hajonnut, joten siinä on selitys tiettyjen äänikertojen toimimattomuudelle. Muutamaan löytyi irronnut palanen alemmasta kerroksesta, mutta loput joutuu sovittamaan paikalleen.


Hahlo ottaa vipuihin kiinni ja kulkee tuossa pitkulaisessa aukossa. Tangot kääntyilevät ja vievät liikkeen päädyn vivuston kautta luukuille.


Äänikerrat aukeavat ja sulkeutuvat tappeja liikuttamalla ja ne liikuttavat vivustoa, joka avaa luukkuja koneistossa. Välitankoina on jätskitikun paksuisia puusäleitä ja 5 mm pianolankaa.

Soundivivusto on tässä purettuna ja matka jatkuu alempiin kerroksiin. Jokaisessa välissä on pölyä aivan älyttömästi. Koneisto purkautuu kerros kerrokselta ja ne on muutamilla ruuveilla kiinni.

Koskettimisto löytyi seuraavassa kerroksessa. On jollain ollut melkoinen sahaaminen, kun nuo koskettimet on sahattu ja sovitettu. 

Koskettimien alta löytyy venttiilipöytä. Koskettimet ajavat venttiileitä pystyssä olevien puutapien välityksellä. Metallivivusto liittyy vissiinkin oletuksena oleviin äänien tuplauksiin. Koppeli yhdistää koskettimet toisiinsa nostamalla metallivivustoa ylemmäksi.
Moneen kertaan on tullut ihailtua tätä käsityötaitoa ja tarkkuutta, millä tämä soittopeli on tehty.

Venttiilipöydän alla on pillistö tai vapaalehdykät. Pelihän toimii kuin huuliharppu. Palje tekee alipaineen ja  imee ilmaa lehdyköiden läpi. Tarvittavien äänikertojen kohdalta avataan näitä seuraavissa kuvissa näkyviä luukkuja.

Repsottava kangas on syynä siihen, ettei luukku sulkeudu kunnolla, se sai osakseen liimaa ja nyt näyttäisi toimivan oikein.

Luukun kun nostaa ylös, niin siellä alla on nielu, jonka pohjalla on vapaalehdykät. Näyttää hieman suurelta huuliharpulta.
Imuri otti yhden kielen pois pesästään. Ja kas kummaa siinähän lukee G
Tämä kaveri taisi olla syypää siihen G:n särinään. Kaikki muut kielet on tiukasti pesissään eivätkä irronneet. Kieli paikalleen ja tuikki liimaa hammastikun nenässä kiilasi kielen paikalleen.

Polkuset on saanut hieman osumaa ja sisältä on murtunut tukirakenteita.






 Pientä liimausta joutui tekemään muutamalle haljenneelle puulle. Tuo etureunan vaneri on ainoa liimattu osa tässä soittopelissä. Kaikki muu on ollut ruuveilla ja tappiiitoksilla. Runko on tietenkin liimattu männystä ja pintaan on vedetty paksut koivuviilut jotka on petsattu tummaksi. Yllättävän vähän on käytetty koivua tämän rakenteissa. Lujuutta vaativiin kohtiin mäntyyn on tehty ura, mihin on upotettu koivurima. Soundilaatikot on tehty koivusta.