lauantai 19. marraskuuta 2016

Polkuharmoonin perushuolto osa 1


Huollon kohteena on Kangasalan Urkutehtaan tuote valmistusnumerolla 4708. Rulo-kannen sisäpinnassa on lyijykynällä kirjoitettu 1949 ja se voi hyvinkin olla valmistusvuosi, tai sitten se on kannen valmistusnumero. Kapine ajautui meille fasepookin kirppiksen kautta. Myyjä olisi seuraavaksi paiskannut kapineen kaatopaikalle, mutta pelastettiin se tässä välissä. Kohtuullisen typerää oli hankkia talouteen toinen harmooni, kun on jo ennestään yksi Pulkkilan Veljekset Kangasalta olohuoneessa. No tuo pakattiin suoraan muuttokuormaan Oulun tilapäisasuntoon. Eli molemmissa asunnoissa on harmooni. Tämä yksilö osoittautui jo kättelyssä "pikkuvikoja, helppo korjata" ja "pientä kivaa puuhaa pimeisiin talvi-iltoihin" jne. 
Soittopeli on vahvan koulukäytön kokemusta omaava yksilö. Kuulemma on ostettu Sorkan koulun lopetushuutokaupasta. Julkisivu on saanut hieman patinaa pintaan ja koulumaailman luovuutta on käytetty mm. raaputtamalla kylkeen "pillu"-teksti. 

No mitä nämä pikkuviat sitten on:
- Polkuset heiluvat holtittomasti ja etureunan vaneri repsottaa
- Nuottiteline on kadonnut ja oikeanpuoleinen peitepala puuttuu kannen ja rulon välistä.
- Takalevy on irtopainos eikä siinä ole kantoreikiä. Soittopelin siirtäminen on todella ikävää, mikäli takalevy olisi paikallaan.
- Ääniaukkojen kankaat on huonossa kunnossa ja pari ripaa on irronnut ja hävinnyt
- Keskirekisterin G^0 kuullostaa vieterikäyttöiseltä partakoneelta.
- Melodia 8' ei vaikuta mihinkään
- Diskantin koppel ei toimi
- alimmainen nuotti F^-3 ei soi vain vaimeaa pihinää kuuluu
- Paljon muitakin bassopuolelta on hiljaisena
- venttiilit suljettuna koko diskantti soi vaimeasti, eli joku luukku ei mene kiinni.
- Polvikoppel ei toimi kunnolla
- Forte diskanttipuolella ei toimi

No olihan tuossakin jo vähän enemmän tekemistä. Varsinkin kun tiedossa on että laitteen sisällä on vuosisadan pölykerrostumat odottamassa. Intternetsi on siitä mukava paikka, että sieltä löytyy kaikkea, mutta ohjeita harmoonin huoltoon ei ole löytynyt. Jostain olen kyllä lukenut, että virittäminen on hankalaa ja järjettömän vaikeaa. No kyllähän jotkut haitareitakin korjaa ja virittää - ja haitarihan on lähimpänä harmoonia soittimena. No mun ajatus oli tässä, että ihmisen tekemiä vehkeitä noi on, joten ne on varmasti mahdollisia korjata. Ei tuo laite mitään avaruustekniikkaa ole syönyt. 

Ei muuta kuin kimppuun ja ensimmäinen huomio on, että ainoa tarvittava työkalu on ruuvitaltta.



Etulevyn irrottamisella on hyvä aloittaa. Etulevyn takana on bassopuolen forte-laatikko joka tässä on kiinni. 

Pölyä koneistossa on reilusti....

Näissä kuvissa näkyy alhaalla diskantin fortelaatikko.

Koneistoa takaapäin tapit on siis soundivivut, millä availlaan eri äänikertoja. Ne näyttää julkisivun puolelta hieman erilaisilta. Viimeisessä kuvassa on myös syy nuottitelineen häviämiseen. Kannatekiskosta on orava syönyt alareunan pois kokonaan.




Kansi poistettuna, näkyy epämääräistä sälää ja romua vipujen päällä. Puuttuvan nuottitelineen aukosta on ollut hyvä pudotella kaikkea harmoonin sisään.

Epämääräinen teddypala, lyijykynä, karkkiapapereita, ammuttua nauhanallia, aukirepäisty spärdäripaketti, nortin natsa, posliininen sormustin "Bulgaria", juicy fruit kääre ja yksi etureunan ääniaukon rivoista. Spärdäripaketin päiväyksestä ei saanut selvää, niin ajoitus jäi vajaaksi. Rivan löytyminen oli iloinen yllätys, koska nyt tarvii tehdä yksi vähemmän. 



Soundivivut on melko yksinkertaiset tappi ja sidottuna rautalankalenkillä. Malaamaton hahlo kääntelee vivustoa, millä availlaan äänikertoja.

Viidestä tapista oli hahlo hajonnut, joten siinä on selitys tiettyjen äänikertojen toimimattomuudelle. Muutamaan löytyi irronnut palanen alemmasta kerroksesta, mutta loput joutuu sovittamaan paikalleen.


Hahlo ottaa vipuihin kiinni ja kulkee tuossa pitkulaisessa aukossa. Tangot kääntyilevät ja vievät liikkeen päädyn vivuston kautta luukuille.


Äänikerrat aukeavat ja sulkeutuvat tappeja liikuttamalla ja ne liikuttavat vivustoa, joka avaa luukkuja koneistossa. Välitankoina on jätskitikun paksuisia puusäleitä ja 5 mm pianolankaa.

Soundivivusto on tässä purettuna ja matka jatkuu alempiin kerroksiin. Jokaisessa välissä on pölyä aivan älyttömästi. Koneisto purkautuu kerros kerrokselta ja ne on muutamilla ruuveilla kiinni.

Koskettimisto löytyi seuraavassa kerroksessa. On jollain ollut melkoinen sahaaminen, kun nuo koskettimet on sahattu ja sovitettu. 

Koskettimien alta löytyy venttiilipöytä. Koskettimet ajavat venttiileitä pystyssä olevien puutapien välityksellä. Metallivivusto liittyy vissiinkin oletuksena oleviin äänien tuplauksiin. Koppeli yhdistää koskettimet toisiinsa nostamalla metallivivustoa ylemmäksi.
Moneen kertaan on tullut ihailtua tätä käsityötaitoa ja tarkkuutta, millä tämä soittopeli on tehty.

Venttiilipöydän alla on pillistö tai vapaalehdykät. Pelihän toimii kuin huuliharppu. Palje tekee alipaineen ja  imee ilmaa lehdyköiden läpi. Tarvittavien äänikertojen kohdalta avataan näitä seuraavissa kuvissa näkyviä luukkuja.

Repsottava kangas on syynä siihen, ettei luukku sulkeudu kunnolla, se sai osakseen liimaa ja nyt näyttäisi toimivan oikein.

Luukun kun nostaa ylös, niin siellä alla on nielu, jonka pohjalla on vapaalehdykät. Näyttää hieman suurelta huuliharpulta.
Imuri otti yhden kielen pois pesästään. Ja kas kummaa siinähän lukee G
Tämä kaveri taisi olla syypää siihen G:n särinään. Kaikki muut kielet on tiukasti pesissään eivätkä irronneet. Kieli paikalleen ja tuikki liimaa hammastikun nenässä kiilasi kielen paikalleen.

Polkuset on saanut hieman osumaa ja sisältä on murtunut tukirakenteita.






 Pientä liimausta joutui tekemään muutamalle haljenneelle puulle. Tuo etureunan vaneri on ainoa liimattu osa tässä soittopelissä. Kaikki muu on ollut ruuveilla ja tappiiitoksilla. Runko on tietenkin liimattu männystä ja pintaan on vedetty paksut koivuviilut jotka on petsattu tummaksi. Yllättävän vähän on käytetty koivua tämän rakenteissa. Lujuutta vaativiin kohtiin mäntyyn on tehty ura, mihin on upotettu koivurima. Soundilaatikot on tehty koivusta.

torstai 7. tammikuuta 2016

Konetesti: Brother Innovis 1500D

Meille ajautui koekäyttöön avaruusalusta muistuttava kirjova ompelukone. Kone on hankittu nn-kouluun lähinä kirjontaominaisuuksien takia. Testattiin tässä koneen ompeluominaisuudet ja yritettiin saada tolkku koneen ohjelmistosta ja käytöstä yleisesti.

 :popper:

muutamia havaintoja:

+ ompelussa on ihan vänkää, kun ei tarvitse käyttää poljinta vaan kone aloittaa ja lopettaa ompelun napista
+ automaattiset vahvistustikit aloitukseen ja lopetukseen
+ automaattinen langankatkaisu
+ sähköinen paininjalannosto ja polviohjaus
+ pudotuspuola ja automaattinen langoitus
+ automaattisesti säätyvä langan kireys
+ kone soveltuu jalattoman käyttöön

- peruuttaminen kesken ompelun ilman päättelyä ja langankatkaisua mahdotonta, ellei ensin hoida ohjaustaulun kautta ko. toimintoja pois päältä.
- ompelunopeuden säätövipu on surkeassa paikassa
- ei kenelläkään ole tarvetta käyttää 50 erilaista napinläpeä tai tuhatta tikkiä ja koristeompeleita
- kone on valtava, mutta silti hempula ja vapaavarsi on jättimäisen kokoinen.
- koneen mukana tuli leikkuripaininjalka reunan ylihuolitteluun ja leikkaukseen, ei toimi sitten ollenkaan parempi jälki tulee perus siksakilla.
- kone on vain Win yhteensopiva
- kirjontaohjelmiston saa Mac versiona alkaen $599, sillä ei silti voi ohjata konetta, koska vain Win-yhteys. Macci ei löydä edes koneen mukana tullutta kortinlukijaa.
- kosketysnäyttö ei toimi sormella, pakko käyttää koneen puikkoa
- kaksi lankapidikettä, joihin ei kunnolla sovi pystymalliset kirjontalankarullat

Kokeiluompeluna oli housut jotka sai kasattua koneella. Välillä teki mieli heittää kone hemmettiin ja nostaa mekaaninen Pfaff pöydälle. Perinteinen tilanne: haluatko nopeasti vai tehdäänkö tietokoneella. Yläsyöttökoneeseen tottuneelle tämä kone oli tuskainen käyttää varsinkin paksumpien saumojen kanssa, veto ei vain riitä. Taskun reunan salpaompeleen tuloksena oli kauhea alasöttö lankaa. Pistolevy on kiinni ruuveilla, joten ensin piti välistä leikellä langat poikki, ennen kuin pääsi poistamaan lankasötön pistolevyn alta.

Kirjonnassa kone toimii odotuksien mukaan. Materiaalien kanssa pitää olla tarkkana ja tukimateriaaleja pitää käyttää reilusti. Koneen muutamia valmiskuvia tuli testailtua ja liian ohut kangas menee krunttuun ja värien kohdistus menee päin kuttua. Kirjonnan ohjaus näytössä on sekava ja jopa epäinformatiivinen ja -looginen. Kuvien käsittely ja tekeminen koneen omalla näytöllä on käytännössä mahdotonta. Ehkäpä kuvien käsittely onnistuu tietokoneella, mutta vain win-ohjelmisto.

Yhteenveto koneesta:

Kirjontaan soveltuva kone, joka on tehty kirjonnan ehdoilla.
Ompeluun vain erityistapauksessa - jalattomalle käyttäjälle.



Merkin kotikoneet olen jo aiemmin todennut köppäsiksi kötöstyksiksi, tämä kone ei muuttanut käsitystäni –ei jatkoon.

Katsastus -20°C

Pikkupösö ollut viimeksi liikenteessä marraskuussa. Katsastus tuolle kuitenkin piti tehdä...

Pari tuntia ennen katsastusta aloin tekemään valmistelevia toimenpiteitä, koska lämpötilasta johtuen saattaisi olla hieman vaikeuksia tiedossa. Lohkolämmittimen viritys ja ovien aukomista...  Kuskin ovi ei aukea. Lämppäri sisällä pöhisee pari tuntia. Kuskin ovi ei aukea vieläkään. Sisältäpäin sain kuskin oven auki. No se ei sitten mennyt enää kiinni.


Katsastuksen aika lähenee.


Auto käyntiin ja oma lämppäri täysille, josko se ovimekanismi hieman sulaisi ja alkaisi toimimaan. No ei auttanut. Lähtö konttorille avoimen oven kanssa. On muuten raskas pitää ovea kädellä kiinni. Ehkäpä ajossa tärinä irrottaisi sen jonkin jumiutuneen linkun oven tangoista. Ei irronnut jumitus...


Konttorin pihalle ja ovi kiinni, muttei lukkoon. 

Tiskille avaimien jättö "like a boss". Lehden takaa katselin, kun inssi käveli autolle, meni sisään ja lähti ajamaan kohti hallia. Kaksi kertaa pihalla taisteli avonaisen oven kanssa ja sitten katosi pois näkökentästä.
Kohta inssi nilkuttaa kalpeana odotusaulaan. "Kenen toi pikkupösö on?" "Ei sulla olis vara-avainta matkassa, kun olin päästömittausletkua kiinnittämässä ja sillä välin ovet veti lukkoon. Siinä se käy hallinovien välissa, enkä saa hallin oviakaan kiinni." Totesin vain, että ompa hyvä että se ovi meni kiinni, kun koko matkan konttorille se oli auki...


Kotoa lähdettiin tuomaan vara-avainta ja inssit jotenkin kiskoi auton pois hallinovien välistä nahkoineen, tietenkin siellä oli käsijarrukin päällä. Eipä vara-avaimella mitään tehnyt, koska auto kävi, eikä ottanut komentoa vastaan avaimellakaan oven sähkölukkoon. Näjemmä tuossa pösössä ei ole mekaanista lukkoa laisinkaan, tai sitten se lukko oli vaan niin jäässä, ettei toiminut crc:n avullakaan.


Ehdotin inssille yhteydenottoa johonkin autovarkaaseen  


Olivat sitten naapurin moottoripyörähuollosta saaneet apua. Kaveri oli ovitiivisteen välistä rautalangalla painanut sähköikkunan nappia ja avoimen ikkunan kautta saivat ovet auki.

Katsastus meni läpi, niinkuin ehjän auton kuuluukin mennä. Kotimatkalla ihmettelin, ettei vilkusta kuulunut ääntä laisinkaan, tuossa autossa on erillinen plimputin vilkun äänitunnisteeksi. Sama plimputin pitää mekkalaa myös turvavyön hälytyksenä. Ehkä sekin oli vain ottanut pakkasesta itseensä ja oli siksi mykkä...


Vanha hirsitalo piirtää ikkunoihin...










perjantai 19. joulukuuta 2014

Pikkuista asunnon remontointia

Wanahat piirustukset näyttivät, että eteisestä on aikoinaan päässyt kulkemaan suoraan olohuoneeseen.
Nykyinen kulku olohuoneeseen ja keittiöön on hieman mutkikas.

Asiaa on mietitty ja pohdittu ja väännetty yms. Syksyllä tuli lyötyä rempalle alkupaukku, koska nykyinen kulkuaukko peitetään kaapilla, missä on pakastin jemmassa. No pakastin irtosi puoleen hintaan eräästä ruotsalaisesta kuusiokoloavaimiin erikoistuneesta kaupasta... Siitä se siis lähti liikkeelle. Nyt haettiin samaisesta kaupasta sopivia kuusiokoloavaimia, eli 60 leveä pakastimen kaappi ja viereen 40 siivouskomero. Tällä menee aukko nätisti umpeen.

Tähän siis tulee integroitu pakastin ja siivouskomero. Takana oleva tila jää eteiskomeroksi eli tämä keittiön puoleinen aukko menee umpeen. Jatkossa keittiöön kuljetaan olohuoneen kautta.

 Sama paikka eteisen suunnasta



Polkuharmoonin kohdalle tulee siis aukko suoraan eteisestä


 Vanhat eteisen kaapit ovat siivouskomero ja tankokaappi. Taustalla näkyvän peilin tienoille tulee siis uudet narikat ja paremmin organisoitua säilytystilaa.
Näkymä ulko-ovesta. jatkossa tästä siis mennään suoraan olohuoneeseen...

 Piirustus oli paikkansa pitävä sieltä levyjen alta löytyi oviaukko. Oviaukossa on vielä vanhat oven pokatkin tallella

Vanhan pinkopahvin päällä oli lukuisia tapettikerroksia. Pitänee suorittaa pieniä argeologisia tutkimuskia, josko sieltä saisi hieman menneiden aikojen tapettimalleja näkyviin. Tuosta oviaukon ympäristöstä jätetään hirret näkyviin eteisen puolelle. Pienen tutkimuksen jälkeen saattaa eteisen lattiakin palautua alkuperäiseksi lautalattiaksi, koska kahden muovimaton, lastulevyn ja kuitulevyn alla näkyy wanha lautalattia. Huomen jatkuu aukon tekemisellä olohuoneeseen, mutta pitää ensin hakea rosvosahaan uusia teriä.