Veneen akseliongelmia

Kesälomareissua veneellä, niin aina tulee matkaan muutamia muuttujia. Yleensä näistä muuttujista selviää omin voimin ja osaan muuttujista on varautunut kattavahkolla varaosapakilla. Seuraavassa tarinassa ei ihan selvitty omin osin ja työkaluin...

torstai-ilta

Päätimme ajaa yöksi Iniön Norrbyn erittäin mukavaan vierasvenesatamaan. Laituri oli melko täynnä ja keulasta kuului ilmoitus: "ei tällä puolen ole tilaa, laita pakki päälle". No laitoin pakin päälle ja mitään ei tapahtunut paitsi kierrosten nouseminen koneessa. Vene lipui hiljalleen eteenpäin ja ajauduimme onneksi tyhjään ravintolan laituriin.

Vene laituriin kiinni ja tutkimaan syytä moiseen vedon puutteeseen:

1. potkuri putosi
2. vaihdevaijeri katkesi
3. joku muu

Ensimmäisenä tietenkin aloin tutkimaan vaihdevaijeria. Koneen puolelta ei näe vaihteensiirtovipua, joten takakajuuttaan ja patjat ylös ja luukusta kurkkimaan vannasputken puolelta vaihdetta. 

Tällöin selvisi, että vaihtoehto 3. joku muu on päivän syyllinen...

Vetus Uniflex vm. 1989 2200h on mennyt poikki

Joustokytkin pienentää värinöitä ja sallii 2° poikeaman koneen rihtauksessa. Kiinnitys akseliin on kartiolaipalla, joten akseliin ei tarvitse koneistaa kiilauria tai kartioita. Jostain syystä tämä kapine päätti porsia juuri nyt ja kerrasta poikki. 

Soitto läheiselle venetelakalle http://www.bjorklundbatslip.fi/fin/Huolto.html, josko löytyisi apua. Suoraan laatikosta ei apuja löytynyt, joten päätimme jatkaa keskustelua aiheesta aamulla ja aloitin  joustokytkimen irrottamisen akselista. 

Kytkin on kiinni neljällä pultilla koneen vetolaipassa ja akselissa on kartio, joka on kiinnitetty kuudella M8 pultilla kuminiveleen. Vetuksen sivuilta löytyi onneksi vastaavan kapineen asennusohje, niin selvisi, että kolme muovitutilla suljettua reikää ovat ulosvetopulttien paikat. No niiden koko oli M10, eikä veneen pakissa ollut yhtään M10 pulttia. 

https://www.vetus.com/en/conexion-flexible-uniflex-13-8169.html

Pillit pussiin ja saunaan. No saunassa tuli tilanteesta puhetta ja kanssaveneilijältä sain M10 pultit lainaksi. Pikku kierto pulteilla ja kartio oli irti kuminivelestä. Itse kartio tarvitsi muutaman iskun vasaralla ja sekin lähti akselista. 

1. päivä perjantai

Uusi kuminivel laitettiin tilaukseen pikana Hollannista, koska Suomen maahantuojalle ei ollut niitä hyllyssä.

2. päivä lauantai, 3. päivä sunnuntai, 4. päivä maanantai, 5. päivä tiistai

Iniössä: lojumista, rullahiihtoa, uimista, saunomista, tylsistymistä, minigloffia jne.

6. päivä keskiviikko

Keskustelin maahantuojan kanssa puhelimessa tällaisen osan hajoamisesta. Muutama tuote menee vuodessa ja harvemmin hajoavat yht'äkkisesti. Saunaparlamentissa keskusteluissa kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan nivelen hajoamisesta. 

(Äijänkarissa kuulin kuminivelen hajonneen, kun veneeseen oli vaihdettu kone ja se oli rihdattu erittäin huonosti (vinossa 8°). Tässä vinoudessa se oli kestänyt 300h.)

Sain maahantuojalta DHL:n seurantakoodin, mikä kertoi että puketti oli lähtenyt Hollannista vasta maanantaina. Keskiviikkona se kuitenkin oli otettu Turussa auton kyytiin...

Ei tullut keskiviikkona Iniöön.

7. päivä torstai

DHL seuranta kertoi, että paketti oli toimitettu Iniössä puolen päivän jälkeen. Lähdin hakemaan båtslipiltä pakettia. No ei ollut tullut vielä, mutta pienen selvittelyn jälkeen selvisi, että se on tiputettu Kustavin lauttarantaan ja tulee seuraavalla yhteysaluksella Iniöön. No se puketti tuli vihdoin käsiin. Eikun takaisin Norrbyhyn asentamaan kytkintä. Neljä pulttia laippaan ja kuusi pulttia kartioon ja eikun menoksi....

No eihän ne kytkimen pultit sitten sopineetkaan koneen laippaan. Murikka irti akselista ja sitten päätin ottaa laipan irti vaihteistosta, niin olisi helpompi tutkia pöydällä tilannetta. Yanmarin vaihteen laipan irroittaminen on yksinkertainen: Mutterin lyöntilukitus auki, Kaksi pitkää M8 pulttia rei'istä läpi ja kiinni vaihteiston runkoon. 

Mutteri 30mm hylsyllä auki --> HUOM! VÄÄRÄNKÄTINEN KIERRE <-- div="">

Yanmarin vetolaippa ja vanhan Uniflexin keskitysrengas

Pieni mittaheitto pultit ovat kytkimessä 82 mm jaolla. Yanmarin laipassa 78 mm jako

Ilta alkoi olla jo melko myöhä ja sain sovittua båtslipin kanssa, että pääsen poraamaan uudet reiät perjantaina. 

Uusien reikien paikat. Helppo poraus tulossa, mikäli pylväsporassa on ristisyöttöpöytä ja/tai jakopöytä. Reikien ja laipan reunan välille jää vain 4 mm rautaa...

Vanhassa kytkimessä on valussa poraukset Yanmarin 78 mm jaolle ja porauksen paikat Volvon 80 mm jaolle.

8. päivä perjantai

Ei ollut jakopöytää eikä ristisyöttöpöytää... Onneksi kuitenkin pylväspora, tönäri, harppi, viivain ja reipasta insinöörimieltä. Harppimetodilla sain porausten paikat merkittyä ja poraukset alkakoon.

Ensimmäinen reikä ja tästä pienet tarkastukset muihin reikiin. Ihan hyvältä näyttää.

Reikien poraus sujui ihan mallikkaasti, kuitenkin kokoajan takaraivossa jyskytti: "toivottavasti mittaus meni oikein..."

Menihän ne mittaukset melko mallikkaasti pienellä viilauksella sain laipan sopimaan pultteihin ilman vasaraa. Sormella tunnustellen poraukset meni 0,5 - 1 mm sivuun, eli ei ihan keskeistä porausta tullut.

Kävelin takaisin veneelle ja keskustelin maahantuojan kanssa tästä tilanteesta. No sieltä vetuksen kuvastosta ei mitenkään selviä, että Uniflex13 on Hurth kytkimen jaolla 82mm

https://www.vetus.com/en/conexion-flexible-uniflex-13-8169.html

Ei myöskään asennusmanuaalista:

https://www.vetus.com/media/magentominds/sasdocument/20190603112138_0.pdf

Muutama sivu vetuksen katalogia eteenpäin selattuaan maahantuoja löysi sieltä sovitelaipan:

https://www.vetus.com/fi/vetus-adapter-flange-for-yanmar-and-kanzaki.html

Tilasin osan tulemaan ja yllätys Hollannista se tulee...

Veneellä tutkin vetuksen kuvastoa ja tuossa katalogisivussa ei mainita KM3A vaihdettta mikä veneessä on...

No onneksi maininta löytyi täältä https://www.vetus.com/media/wysiwyg/Technical-documentation/Sterngear/FLANGE1_2_installation_instruction.pdf

Eli nyt odotellaan sovitelaippaa...

Tuo millin heitto porauksissa teki sen, ettei yli 4kts vauhtia voinut ottaa moottorilla, kun alkoi taulut putoamaan seinältä ravistuksesta.

Potkurinakseli valui alaspäin melko vähän juurikin sai kytkimen mahtumaan laipan ja akselin väliin. Pohdin, että mahtaako johtua siitä, että potkuri ottaa kiinni peräsimeen. Sitten keksin, että siellä varmaankin akselisinkki ottaa tukilaakeriin ja estää akselin ulosmenemisen.

Otetaan tulevalla viikolla vähän ylös ja siirretään sinkkiä ylemmäksi akselissa sitten on tilaa akselin ja koneen välillä.

Polkuharmoonin perushuolto osa 1

Huollon kohteena on Kangasalan Urkutehtaan tuote valmistusnumerolla 4708. Rulo-kannen sisäpinnassa on lyijykynällä kirjoitettu 1949 ja se voi hyvinkin olla valmistusvuosi, tai sitten se on kannen valmistusnumero. Kapine ajautui meille fasepookin kirppiksen kautta. Myyjä olisi seuraavaksi paiskannut kapineen kaatopaikalle, mutta pelastettiin se tässä välissä. Kohtuullisen typerää oli hankkia talouteen toinen harmooni, kun on jo ennestään yksi Pulkkilan Veljekset Kangasalta olohuoneessa. No tuo pakattiin suoraan muuttokuormaan Oulun tilapäisasuntoon. Eli molemmissa asunnoissa on harmooni. Tämä yksilö osoittautui jo kättelyssä "pikkuvikoja, helppo korjata" ja "pientä kivaa puuhaa pimeisiin talvi-iltoihin" jne. 

Soittopeli on vahvan koulukäytön kokemusta omaava yksilö. Kuulemma on ostettu Sorkan koulun lopetushuutokaupasta. Julkisivu on saanut hieman patinaa pintaan ja koulumaailman luovuutta on käytetty mm. raaputtamalla kylkeen "pillu"-teksti. 

No mitä nämä pikkuviat sitten on:

- Polkuset heiluvat holtittomasti ja etureunan vaneri repsottaa

- Nuottiteline on kadonnut ja oikeanpuoleinen peitepala puuttuu kannen ja rulon välistä.

- Takalevy on irtopainos eikä siinä ole kantoreikiä. Soittopelin siirtäminen on todella ikävää, mikäli takalevy olisi paikallaan.

- Ääniaukkojen kankaat on huonossa kunnossa ja pari ripaa on irronnut ja hävinnyt

- Keskirekisterin G^0 kuullostaa vieterikäyttöiseltä partakoneelta.

- Melodia 8' ei vaikuta mihinkään

- Diskantin koppel ei toimi

- alimmainen nuotti F^-3 ei soi vain vaimeaa pihinää kuuluu

- Paljon muitakin bassopuolelta on hiljaisena

- venttiilit suljettuna koko diskantti soi vaimeasti, eli joku luukku ei mene kiinni.

- Polvikoppel ei toimi kunnolla

- Forte diskanttipuolella ei toimi

No olihan tuossakin jo vähän enemmän tekemistä. Varsinkin kun tiedossa on että laitteen sisällä on vuosisadan pölykerrostumat odottamassa. Intternetsi on siitä mukava paikka, että sieltä löytyy kaikkea, mutta ohjeita harmoonin huoltoon ei ole löytynyt. Jostain olen kyllä lukenut, että virittäminen on hankalaa ja järjettömän vaikeaa. No kyllähän jotkut haitareitakin korjaa ja virittää - ja haitarihan on lähimpänä harmoonia soittimena. No mun ajatus oli tässä, että ihmisen tekemiä vehkeitä noi on, joten ne on varmasti mahdollisia korjata. Ei tuo laite mitään avaruustekniikkaa ole syönyt. 

Ei muuta kuin kimppuun ja ensimmäinen huomio on, että ainoa tarvittava työkalu on ruuvitaltta.

Etulevyn irrottamisella on hyvä aloittaa. Etulevyn takana on bassopuolen forte-laatikko joka tässä on kiinni. 

Pölyä koneistossa on reilusti....

Näissä kuvissa näkyy alhaalla diskantin fortelaatikko.

Koneistoa takaapäin tapit on siis soundivivut, millä availlaan eri äänikertoja. Ne näyttää julkisivun puolelta hieman erilaisilta. Viimeisessä kuvassa on myös syy nuottitelineen häviämiseen. Kannatekiskosta on orava syönyt alareunan pois kokonaan.

Kansi poistettuna, näkyy epämääräistä sälää ja romua vipujen päällä. Puuttuvan nuottitelineen aukosta on ollut hyvä pudotella kaikkea harmoonin sisään.

Epämääräinen teddypala, lyijykynä, karkkiapapereita, ammuttua nauhanallia, aukirepäisty spärdäripaketti, nortin natsa, posliininen sormustin "Bulgaria", juicy fruit kääre ja yksi etureunan ääniaukon rivoista. Spärdäripaketin päiväyksestä ei saanut selvää, niin ajoitus jäi vajaaksi. Rivan löytyminen oli iloinen yllätys, koska nyt tarvii tehdä yksi vähemmän. 

Soundivivut on melko yksinkertaiset tappi ja sidottuna rautalankalenkillä. Malaamaton hahlo kääntelee vivustoa, millä availlaan äänikertoja.

Viidestä tapista oli hahlo hajonnut, joten siinä on selitys tiettyjen äänikertojen toimimattomuudelle. Muutamaan löytyi irronnut palanen alemmasta kerroksesta, mutta loput joutuu sovittamaan paikalleen.

Hahlo ottaa vipuihin kiinni ja kulkee tuossa pitkulaisessa aukossa. Tangot kääntyilevät ja vievät liikkeen päädyn vivuston kautta luukuille.

Äänikerrat aukeavat ja sulkeutuvat tappeja liikuttamalla ja ne liikuttavat vivustoa, joka avaa luukkuja koneistossa. Välitankoina on jätskitikun paksuisia puusäleitä ja 5 mm pianolankaa.

Soundivivusto on tässä purettuna ja matka jatkuu alempiin kerroksiin. Jokaisessa välissä on pölyä aivan älyttömästi. Koneisto purkautuu kerros kerrokselta ja ne on muutamilla ruuveilla kiinni.

Koskettimisto löytyi seuraavassa kerroksessa. On jollain ollut melkoinen sahaaminen, kun nuo koskettimet on sahattu ja sovitettu. 

Koskettimien alta löytyy venttiilipöytä. Koskettimet ajavat venttiileitä pystyssä olevien puutapien välityksellä. Metallivivusto liittyy vissiinkin oletuksena oleviin äänien tuplauksiin. Koppeli yhdistää koskettimet toisiinsa nostamalla metallivivustoa ylemmäksi.

Moneen kertaan on tullut ihailtua tätä käsityötaitoa ja tarkkuutta, millä tämä soittopeli on tehty.

Venttiilipöydän alla on pillistö tai vapaalehdykät. Pelihän toimii kuin huuliharppu. Palje tekee alipaineen ja  imee ilmaa lehdyköiden läpi. Tarvittavien äänikertojen kohdalta avataan näitä seuraavissa kuvissa näkyviä luukkuja.

Repsottava kangas on syynä siihen, ettei luukku sulkeudu kunnolla, se sai osakseen liimaa ja nyt näyttäisi toimivan oikein.

Luukun kun nostaa ylös, niin siellä alla on nielu, jonka pohjalla on vapaalehdykät. Näyttää hieman suurelta huuliharpulta.

Imuri otti yhden kielen pois pesästään. Ja kas kummaa siinähän lukee G

Tämä kaveri taisi olla syypää siihen G:n särinään. Kaikki muut kielet on tiukasti pesissään eivätkä irronneet. Kieli paikalleen ja tuikki liimaa hammastikun nenässä kiilasi kielen paikalleen.

Polkuset on saanut hieman osumaa ja sisältä on murtunut tukirakenteita.

 Pientä liimausta joutui tekemään muutamalle haljenneelle puulle. Tuo etureunan vaneri on ainoa liimattu osa tässä soittopelissä. Kaikki muu on ollut ruuveilla ja tappiiitoksilla. Runko on tietenkin liimattu männystä ja pintaan on vedetty paksut koivuviilut jotka on petsattu tummaksi. Yllättävän vähän on käytetty koivua tämän rakenteissa. Lujuutta vaativiin kohtiin mäntyyn on tehty ura, mihin on upotettu koivurima. Soundilaatikot on tehty koivusta.

Konetesti: Brother Innovis 1500D

Meille ajautui koekäyttöön avaruusalusta muistuttava kirjova ompelukone. Kone on hankittu nn-kouluun lähinä kirjontaominaisuuksien takia. Testattiin tässä koneen ompeluominaisuudet ja yritettiin saada tolkku koneen ohjelmistosta ja käytöstä yleisesti.

 

muutamia havaintoja:

+ ompelussa on ihan vänkää, kun ei tarvitse käyttää poljinta vaan kone aloittaa ja lopettaa ompelun napista
+ automaattiset vahvistustikit aloitukseen ja lopetukseen
+ automaattinen langankatkaisu
+ sähköinen paininjalannosto ja polviohjaus
+ pudotuspuola ja automaattinen langoitus
+ automaattisesti säätyvä langan kireys
+ kone soveltuu jalattoman käyttöön

- peruuttaminen kesken ompelun ilman päättelyä ja langankatkaisua mahdotonta, ellei ensin hoida ohjaustaulun kautta ko. toimintoja pois päältä.
- ompelunopeuden säätövipu on surkeassa paikassa
- ei kenelläkään ole tarvetta käyttää 50 erilaista napinläpeä tai tuhatta tikkiä ja koristeompeleita
- kone on valtava, mutta silti hempula ja vapaavarsi on jättimäisen kokoinen.
- koneen mukana tuli leikkuripaininjalka reunan ylihuolitteluun ja leikkaukseen, ei toimi sitten ollenkaan parempi jälki tulee perus siksakilla.
- kone on vain Win yhteensopiva
- kirjontaohjelmiston saa Mac versiona alkaen $599, sillä ei silti voi ohjata konetta, koska vain Win-yhteys. Macci ei löydä edes koneen mukana tullutta kortinlukijaa.
- kosketysnäyttö ei toimi sormella, pakko käyttää koneen puikkoa
- kaksi lankapidikettä, joihin ei kunnolla sovi pystymalliset kirjontalankarullat

Kokeiluompeluna oli housut jotka sai kasattua koneella. Välillä teki mieli heittää kone hemmettiin ja nostaa mekaaninen Pfaff pöydälle. Perinteinen tilanne: haluatko nopeasti vai tehdäänkö tietokoneella. Yläsyöttökoneeseen tottuneelle tämä kone oli tuskainen käyttää varsinkin paksumpien saumojen kanssa, veto ei vain riitä. Taskun reunan salpaompeleen tuloksena oli kauhea alasöttö lankaa. Pistolevy on kiinni ruuveilla, joten ensin piti välistä leikellä langat poikki, ennen kuin pääsi poistamaan lankasötön pistolevyn alta.

Kirjonnassa kone toimii odotuksien mukaan. Materiaalien kanssa pitää olla tarkkana ja tukimateriaaleja pitää käyttää reilusti. Koneen muutamia valmiskuvia tuli testailtua ja liian ohut kangas menee krunttuun ja värien kohdistus menee päin kuttua. Kirjonnan ohjaus näytössä on sekava ja jopa epäinformatiivinen ja -looginen. Kuvien käsittely ja tekeminen koneen omalla näytöllä on käytännössä mahdotonta. Ehkäpä kuvien käsittely onnistuu tietokoneella, mutta vain win-ohjelmisto.

Yhteenveto koneesta:

Kirjontaan soveltuva kone, joka on tehty kirjonnan ehdoilla.
Ompeluun vain erityistapauksessa - jalattomalle käyttäjälle.



Merkin kotikoneet olen jo aiemmin todennut köppäsiksi kötöstyksiksi, tämä kone ei muuttanut käsitystäni –ei jatkoon.

Katsastus -20°C

Pikkupösö ollut viimeksi liikenteessä marraskuussa. Katsastus tuolle kuitenkin piti tehdä...

Pari tuntia ennen katsastusta aloin tekemään valmistelevia toimenpiteitä, koska lämpötilasta johtuen saattaisi olla hieman vaikeuksia tiedossa. Lohkolämmittimen viritys ja ovien aukomista...  Kuskin ovi ei aukea. Lämppäri sisällä pöhisee pari tuntia. Kuskin ovi ei aukea vieläkään. Sisältäpäin sain kuskin oven auki. No se ei sitten mennyt enää kiinni.


Katsastuksen aika lähenee.


Auto käyntiin ja oma lämppäri täysille, josko se ovimekanismi hieman sulaisi ja alkaisi toimimaan. No ei auttanut. Lähtö konttorille avoimen oven kanssa. On muuten raskas pitää ovea kädellä kiinni. Ehkäpä ajossa tärinä irrottaisi sen jonkin jumiutuneen linkun oven tangoista. Ei irronnut jumitus...


Konttorin pihalle ja ovi kiinni, muttei lukkoon. 

Tiskille avaimien jättö "like a boss". Lehden takaa katselin, kun inssi käveli autolle, meni sisään ja lähti ajamaan kohti hallia. Kaksi kertaa pihalla taisteli avonaisen oven kanssa ja sitten katosi pois näkökentästä.
Kohta inssi nilkuttaa kalpeana odotusaulaan. "Kenen toi pikkupösö on?" "Ei sulla olis vara-avainta matkassa, kun olin päästömittausletkua kiinnittämässä ja sillä välin ovet veti lukkoon. Siinä se käy hallinovien välissa, enkä saa hallin oviakaan kiinni." Totesin vain, että ompa hyvä että se ovi meni kiinni, kun koko matkan konttorille se oli auki...


Kotoa lähdettiin tuomaan vara-avainta ja inssit jotenkin kiskoi auton pois hallinovien välistä nahkoineen, tietenkin siellä oli käsijarrukin päällä. Eipä vara-avaimella mitään tehnyt, koska auto kävi, eikä ottanut komentoa vastaan avaimellakaan oven sähkölukkoon. Näjemmä tuossa pösössä ei ole mekaanista lukkoa laisinkaan, tai sitten se lukko oli vaan niin jäässä, ettei toiminut crc:n avullakaan.


Ehdotin inssille yhteydenottoa johonkin autovarkaaseen  


Olivat sitten naapurin moottoripyörähuollosta saaneet apua. Kaveri oli ovitiivisteen välistä rautalangalla painanut sähköikkunan nappia ja avoimen ikkunan kautta saivat ovet auki.

Katsastus meni läpi, niinkuin ehjän auton kuuluukin mennä. Kotimatkalla ihmettelin, ettei vilkusta kuulunut ääntä laisinkaan, tuossa autossa on erillinen plimputin vilkun äänitunnisteeksi. Sama plimputin pitää mekkalaa myös turvavyön hälytyksenä. Ehkä sekin oli vain ottanut pakkasesta itseensä ja oli siksi mykkä...

Vanha hirsitalo piirtää ikkunoihin...