Jouluretki

Jouluretken eka päivä on takana.

Ajeltiin eilen halki Suomen Leville. Täällä on ihan oikea talvi, lunta maassa ja niin edelleen. Pääseepä nyt kokeilemaan miltä joulu näyttää kaamoksessa. Oikeesti kyl lähinnä alamäkihiihdon takia tänne lähettiin. Sama se toisaalta on missä sitä joulun viettää. Ehkäpä joku joulu pitää kokeilla jossain saaristossa.

Iltapäivä tuli koluttua Levin rinteitä ja nyt on jalat ihan hyytelönä. Keli oli mielenkiintoinen, aamulla Levin huipun tuulimittari näytti 20 m/s ja puuskat 24 m/s. Siihen kun lisää vielä sankan lumisateen, niin keli on ollut vähän huono näkyväisyyden kannalta. Mukava silti oli lasketella. Sauna on lämpenemässä ja hieman pitää keskittyä afterskihin.

Illalla voisikin sitten laittaa piparit uuniin ja muutenkin maistella joulun makuja. Empun voisi viedä tasuttelemaan lumihankeen, kun kotona oli lähinnä kuraa tarjolla.

Jotain taas saavutettu

Opinnot jolkottelee etiäppäin kiihtyvällä nopeudella. Nyt tuli suoritettua syventävän harjoittelun teknisen työn osuus. Ysiluokkalaiset oli aikas kilttejä harjoittelijaa kohtaan. Teetätin oppilailla hieman teknistä piirtämistä ja veneen puolimallin. Aluksi oli hienot suunnitelmat, että oppilaat tekisivät puolimallin ja siitä kauniin linjapiirroksen. Onneksi muutin suunnitelmaa heti aluksi ja jätin linjapiirroksen pois ohjelmasta.

Keväällä sitten onkin mielenkiintoinen osio harjoittelusta tiedossa. Ysiluokan tyttöryhmä saa luokkaansa karvaisen sedän opettamaan tekstiilityötä. Pääsen ainakin jossain asiassa tekemään historiaa: Ensimmäinen miespuolinen tekstiilin syventävässä opetusharjoittelussa Raumalla.

Leijakurssi KSA13

Wanhojen rästien parissa tullut taasen painittua. Nyt sain vihdoinkin valmiiksi tekstiilityön aineopintojen yhteenvetojakson. Välillä sitä ihmettelee, että kuinka nuin pienestä kiinni voikin olla taas tuonkin kurssin valmiiksisaattaminen.


Tuossa nyt olisi tarjolla pieni opastus 18 tunnin valinnaisjaksolle aiheena: Leijakurssi


https://rapidshare.com/#!rapidsave|3802737383-3994572805

Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 (muutoksia saa tehdä, kaupallinen käyttö kielletty, mikäli muutetaan niin jako samoin ehdoin)

Leijakurssin kuvia piirtelin ilmaisella Inkscape vektorigrafiikkaohjelmalla. Siinä oli aikas näppärä ohjelma piirtelyyn. Minunkaltainen täysin piirustustaidotonkin saa jopa hienoja kuvia aikaiseksi. Kävihän näiden parin kuvan piirtäminen taas sopivasta prograstinoinnista.

Pacman haamuineen on piirretty tutorialin avustamana. Toi vihree on mun ehdoton suosikki, sain siitä sopivan retardin näköisen. 

Tällä hetkellä puuttuvia opintoja: 


4 kässän aineopintoihin liittyviä yht. 16 op
1 opettajan pedagoomisiin perusopintoihin yht. 4 op
4 kässän syventäviä opintoja yht. 12 op
2 opettajan pedagoomisiin ainesopintoihin yht. 15 op 
viimeisestä on 10 op syventävää harjoittelua, joka on teknisen osalta loppusuoralla ja keväällä sitten tekstiiliä 15 tuntia. Ei muuten paljoa ole...

Tyypillinen toukokuu

Meneillään on osaltani kahdeksas revisio tuolla ikkunattomassa talossa. Mukavaa ympäripyöreetä päivää tulee painettua.

Töiden jälkeen otan otuksesta nukkumisen mallia:

Kulunut kevät toi hieman opintopisteitä. Jäljellä olisi kaikenkaikkiaan kymmenen kurssia ja sitten olis tää *aska lapioitu.

"Opintoviikot kulukee ja käy pyyvyksiin" -Malinen

Tavupeli alkukasvatuksen sivuaineopinnoissa

Tavupelin tarkoitus on opettaa jo lukemaan oppineille esi- ja alkuopetuksen oppilaille sanojen ja tavujen hahmottamista. Peliin kuuluu 63 tavukorttia ja peliohjeet.

Peliohje:

1. Pelaajille jaetaan neljä korttia ja loppupakka asetetaan nurin pöydälle.
2. Pelaaja ottaa viidennen kortin käteen pakasta tai avopakasta.
3. Käsikorteista asetetaan pöydälle kaikki muodostuvat sanat. Kortin saa käyttää vain kerran.
4. Pelaaja täydentää pakoista käsikortit viideksi ja asettaa yhden kortin avopakkaan.
5. Seuraava pelaaja ottaa viidennen kortin joko umpipakasta tai avopakan päällimmäisen kortin ja jatkaa sääntöjen kohdasta 2.
6. Kun umpipakasta loppuvat kortit, pelataan avopakan kortit ja kädessä olevat kortit loppuun. Kun kukaan ei saa muodostettua kierroksella sanaa, peli päättyy. Kädessä olevien korttien lukumäärä vähennetään saatujen sanojen lukumäärästä ja voittaja on se jolla on eniten sanoja.

Muita pelivaihtoehtoja:

Domino

Pelaajille jaetaan viisi tai kymmenen korttia ja pelataan dominon tavoin kaksitavuisia sanoja aloituskortista eteen- ja taaksepäin. Voittaja on se joka saa korttinsa käytettyä tai jolle jää käteen vähemmän kortteja, kun kortit eivät enää sovi pöydällä olevien jatkoksi.

Muistipeli

Kortit levitetään pöydälle nurin ja pelataan normaalin muistipelin tavoin ja yritetään saada mahdollisimman monta tavuparia sanoiksi. Voittaja on se jolla on eniten sanoja.

Pokeri

Pelaajille jaetaan kuusi korttia. Kädessä olevista korteista pyritään saamaan kolme kaksitavuista sanaa. Pelaajat saavat kerran kierroksen aikana, vuorollaan vaihtaa pakasta epäsopivien korttien tilalle uudet kortit. Poisheitetyt kortit eivät ole käytettävissä. Voittaja on se jolla on eniten sanoja. Kierroksen jälkeen käytetyt kortit sekoitetaan pakkaan ja kortit jaetaan uudelleen. Muitakin pokerin sovelluksia voi käyttää esim. sökö, hold’em, jne.

A4 kokoiset tulostusversiot pdf muodossa. Muokattavat vektorigrafiikkaversiot (*.svg) muodossa ovat saatavissa pyydettäessä. Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 (muutoksia saa tehdä, kaupallinen käyttö kielletty, mikäli muutetaan niin jako samoin ehdoin). Tulostaminen kannattaa tehdä tulostuskartongille.



https://rapidshare.com/#!rapidsave|2019870208-1497316743

KSA10 Vaatetus (päivitys 30.4.2011)

Vaatetuskurssin suorittaminen "pitkää tietä":

Ensin otettiin emännästä mittaa ja sitten piirrettiin peruskaava.

Apuri "helpottaa" peruskaavan piirtämistä.

Peruskaava 1:4

Peruskaavasta tein kaavat, joista tein sovitusvaatteen. Tästä vaiheesta tein muutokset peruskaavaan:

Kuosittelu

(lisäys 13.1.2011)

Pari alustavaa suunnitelmaa siihen mitä voisi tehdä.

Kuosittelun tuloksena sain seuraavanlaisen kaavan "asiakkaan" toiveiden ja tarpeiden mukaan.

 

Leikkaa-liimaa-mittaa-piirrä askartelun tuloksena tuli vasemmanpuoleinen työversio. Tekstiilityöt on mielenkiintoisia, kun esimerkiksi kuosittelun opaskirjoissa saattaa olla useampia mittoja, mitä ei ole sidottu mihinkään peruskaavan kiinteään pisteeseen. Eihän siitä tulisi talonrakennuksessa yhtään mitään, jos ei tiedettäisi tontin koordinaatteja ja talon paikkaa suhteessa näihin koordinaatteihin. Tässä kuosittelussa ilmassa roikkuvia mittoja on ainakin kauluksen pituustaiteviiva. Muutoinkin aina välillä on meinannut tukka lähteä päästä, kun rakennusteknikolle on opetettu ihan erinäköistä geometriaa kuin mitä löytyy tekstiilityön lähdekirjallisuudesta.

Edelleen lämmöllä muistelen ensimmäistä sukan kutomista, ohjeessa sanottiin: "Poimi silmukat kantalapun vasemmasta reunasta". Missään ei kuitenkaan sanottu, että mitenpäin se työ pitää olla, kun määritellään vasenta reunaa. Kappale voi olla neljällä eri tavalla kädessä, joten siitä saadaan neljä erilaista vasenta reunaa.

Oikeanpuoleinen on lopullinen puhtaaksi piirretty boleron kaava 1:4 mittakaavassa, mistä sitten piirsin 1:1 kaavat ja tein kokeiluvaatteen lopullisia muokkauksia varten.

Kokeilussa tehtyjä muutoksia:

• Kauluksen lyhentäminen ja kärjen nosto
• Takakappaleen kaartaminen miedommaksi
• Etumuotosauman kaartaminen loivemmin
• Etumuotosauman siirtäminen 3 cm sivusaumaan päin

Kaavan piirtäminen lopullista boleroa varten

Tukikankaiden liimailua ja boleron ompelu.

Materiaalit

Päällikangas: 100% pellava, vesipesu 40°, silitys ••, ovh 14,9 €/m, ostettu -50% alennuksella 0,9 m
Käännekangas 100% silkki vesipesu kielletty, silitys ••, ovh 29,9 €/m, ostettu 0,7 m
Vuorikangas 75% triasetaatti 25% polyamidi, vesipesu 30°, silitys •, ovh 7,9 €/m, ostettu 0,9 m

Lisäksi hankittuja tai omista varastoista kaiveltuja materiaaleja: kuitukankaista itseliimautuvaa tukikangasta silkkiin, kudottua itseliimautuvaa tukikangasta pellavaan, päällystettävä nappi, ompelulankaa, kaavapaperit yms. pientarvikkeet.

Huolittelin kankaiden reunat ja pesin ne hienopesuohjelmalla ennen leikkaamista. Silkin vesipesukielto taisi olla taasen valmistajan ylivarovaisuutta, silkki ei tuhoutunut pesukoneessa käymisestä. Samaa ylivarovaisuutta on pellavalle annettu •• silityslämpötila. Kokemukseni pellavan silittämisestä, mikä tässäkin tuli todistettua, on kuitenkin osoittanut, ettei silittämisessä voi olla liikaa lämpöä mikäli haluaa kankaan oikenevan.

Vuoren valmistuksessa sattui pieni työtapaturma ja jouduin hakemaan kokonaan uuden vuorikankaan Jättirätistä (~8€). Kyseisen liikkeen materiaali-info ei ole parhaimmillaan, joten sieltä ei saa tarkkoja materiaalitietoja, mutta samankaltaista tekokuituista vuorikangasta se on kuin tuo alunperäinen. Vuorikankaan pesin ennen käyttöä. Työtapaturma oli ajatusvirhe leikkauksessa ja leikkasin vuoren liian pieneksi.

Materiaalitaloudessa pyrin käyttämään kankaan mahdollisimman pienellä hukalla ja tässä työssä onnistuin siinä melkoisen hyvin (pl. vuori). Asiakas halusi tehdä itselleen vaatteeseen sopivan käsilaukun ja tilkkupussia pengottuaan totesi minun onnistuneen leikkaushävikin minimoimisessa erinomaisesti.

Materiaalien hinta on n. 50€ sisältäen sudeksi menneen vuorikankaan.




Etusivukappaletta piti hieman muotoilla uudelleen.

Etukappaleen muutos oli pieni, mutta istuvuuden kannalta tärkeä

Kauluskäänteet ovat silkkiä. Tukikankaina kaikissa pellavaosissa on kudottu paksu liimakangas, silkkiosissa on kauttaaltaan kuitukankainen tukikangas. Tukikankaat ryhdistävät sekä estävät liestymisen.

13.1.2011

Pitää vissiin kohtapuoliin tilata kestotilauksena Keskeneräiset Käsityöt-lehti.

Boleron otin vaihteeksi työn alle.

Hihat on istutettu jo keväällä samoin olin tehnyt vuoren ja harsinut sen kiinni. Hihojen istutuksessa ei ollut mitään amerikkaa. Ihan normaalia ompele kiinni, avaa tuosta, ompele uudelleen, siirrä sauman paikka, avaa ommelta ryppyjen poistamiseksi jne. Olkatoppaukset löysivät paikkansa ja bolerosta saatiin istuva. Sitten tuli vuosijuhla 2010 ja sinne tämä vaate ei ehtinyt, eikä vapun jälkeen ollutkaan enää aikaa tehdä muuta kuin töitä. Venekin piti laskea ja kaikkea muuta kuin kouluhommia. Syksyn olen tehnyt pääasiassa gradua ja tämä bolero on mulkoillut minua pahalla silmällä tuosta Kylmäkkö Nadjan päältä.

Ensimmäinen homma oli surauttaa vuori kiinni koneella. Muutamasta kohdasta jouduin avaamaan ommelta hieman, kun siihen syntyi ompelussa ryppyjä. Sovitus asiakkaan päälle ja todettiin vuori hyvin istuvaksi. Etukappaleiden välistä saumaa jouduttiin hieman muokkaamaan, koska asiakas oli mennyt kutistumaan kesän aikana. Muotosauman muutos oli sentin luokkaa puolellaan, mutta se huomattavasti paransi istuvuutta ja poisti muutaman epämääräisen rypyn kauluksen alta. Kauluksen lopullisen istuvuuden kannalta pitää vielä vuorta kiinnittää hieman saumoihin ainakin niskasta ja olkapäiltä. Vuori on yllättävän raskas, kun sitä vertaa käännesilkin painoon.

29.4.2011

Vuori on kiinnitetty päällikankaaseen niskasta ja hihapyörön ylä ja alareunasta. Hihan vuori on ommeltu rannekeen sisävaraan. Rannekkeen kääntäminen ja silkkivarojen saaminen saman levyisiksi oli mielenkiintoinen vaihe. Jouduin toisessa hihassa hieman lyhentämään hihan kangasta, kun reuna olisi muutoin jäänyt liian leveäksi ja halkion syvin kohta olisi tullut kiinnitettäväksi pelkkään vuoreen. Rannekeen tikkauksen kanssa samaan ommeljuovaan ompelin hihansuun läpi tikkauksen, että rannekkeen kääntö lukittui paikoilleen.

Rakenne halkiossa samankaltainen kuin tilkkunapinlävessä. Hieman hirvitti leikata halkio auki. Tässä oli se kuuluisa hetki, missä voi pilata koko tuotteen silmänräpäyksessä. Mitään katastrofaalista ei kuitenkaan aukileikkauksessa tapahtunut.  Halkion reunat on ommeltu käsin piilopistoin. Hieman välillä usko meinasi loppua ja silmät oli sirrillään. Tarkkuustyötä tuo käsin ompelu. Tämän työn kuluessa olen oppinut jopa pitämään käsin ompelusta. Varsinkin harsiminen on säästänyt monta hermoromahdusta ompelu- ja sovitusvaiheessa. Nuppineulat kuitenkin ovat melko jäykkiä ja pistemäisiä kiinnitysapuja.

Napiksi olin jo aluksi valinnut päällystettävän napin. Napin päällystäminen on helppoa. Ensin leikataan nappipaketin kaavan mukainen pyöreä tilkku ja tilkun reunaan harsitaan rypytyslanka. Napin sielu asetetaan tilkulle ja kiristetään rypystyslangat sitten napin takaosa napsautetaan paikalleen ja nappi on valmis.

Napin paikan hain seuraavalla metodilla: ompelulanka napin silmän ja neulan kanssa lenkiksi, vaate asiakkaan päälle ja neulalla suoraan napinlävestä alempaan etukappaleeseen. Näin nappi tuli juuri siihen kohtaan, missä se parhaiten istuu. Kangas tukikankaineenkin on melko ohutta, joten se tarvitsi vastanapin. Nappilaatikosta löytyi sopivan pieni päällystettävä nappi ja sen päällystin käännesilkillä.

Vielä ennen lopullista silittämistä piti napinläven takaa avata käännesilkki. Se on ommeltu piilopistoin napinläven reunoihin.

BOLERO ON VALMIS!!!

Bolero suoritti ensiesiintymisen ROKL:n perinteisessä vuosijuhlassa. 

[tähän pari kuvaa valmiista]

Nutturan koristeena oli boleron kanssa samanvärinen neilikka.

Kerrankin portfolion tekeminen on ollut melko helppoa. Tänne olen dokumentoinut kuvien kera tekemistä. Rannekeesta on muutama erivaiheinen rakennekokeilu ja peruskaavasta tehdyt sovitusmallit löytyivät. Samoin ensimmäinen kokeiluvedos bolerosta oli tallessa. Jonnekkin varmaan paikkaan on joutunut muutama piirustus, mutta onneksi kyseiset piirustukset oli skannattu tätä blogia varten ja siten tallessa. Kaavoista löytyvät lopulliset kaavat ja ne ensimmäiset kaavat, jotka muistuttavat teippi- ja saksifirman mainosta. 

Tasokuvien ja poikkileikkauksien piirtäminen oli sanalla sanoen mielenkiintoista. Pyrin saamaan kattavasti kaikki erilaiset rakennekohdat kuvattua ja suurin osa saumarakenteista on samaa tyyppiä. Nostan kyllä hattua sellaiselle tekijälle, joka oikeasti hahmottaa ompelujärjestyksen yms. poikkileikkauksesta. Piirustuksia on kaikenkaikkiaan 14 kpl sisältäen myös minulta yleensä katoavat luonnokset ja hahmotelmat.

Prosessin kuluessa vaativa asiakas on pakottanut tekijän parantamaan huolellisuutta ja tarkkuutta. Samalla olen asiakkaalta saanut paljon vinkkejä ja niksejä vaatteen valmistamiseen. Tämä on ollut sitä hiljaisen tiedon välittämistä. Asiakkaalla on melko hyvät tiedot vaateompelusta johtuen pukuompelijan ja käsityötieteen opinnoista. Oma kehittymiseni tekstiilityössä on ollut todella nousujohteista tämän työn kuluessa.

Käsityötieteen perusopinnoissa sain todella tukevan pohjan kuositteluun. Näin aineopintojen tasolla pidin erittäin tärkeänä tehdä koko kuositteluprosessin tyhjästä paperista alkaen. Tämä prosessi kehitti todella paljon taitotasoa ja kaavoituksen ymmärrystä. Pelkkä valmiita kaavoja jäljentävä vaatetusprosessi olisi ollut kehittymiseni kannalta pelkkää taantumaa ja halusin todella kehittyä haasteiden kautta. Takaumia prosessissa on tullut teknillisen opiston deskriptiivisen geometrian kursseihin, kaavoitus ja kuosittelu on mitä suurimmassa määrin deskriptiivistä geometriaa. Epämääräiset kolmiulotteiset muodot on melko hankalia saada tasokuvioiksi ja tasokuvion hahmottaminen kolmiulotteiseksi tuotteeksi on melko vaativaa. Ehdottoman tärkeää kuosittelussa on lähdekirjallisuuden käyttäminen. Vaatetuksen ammattitekniikkakirjat on prosessissa ollut korvaamattomana tukena.

Olen käyttänyt seuraavia kirjoja tukimateriaalina:
Gaardner, K. Pukineiden kuosittelu, Otava 1995.
Melkas, A., Raitio-Nyholm, S. & Räsänen, M-L. Naisten pukimien peruskaavat 1, OPH 1993.
Heikkilä, T., Kuikka, S. & Paimela, S-L., Vaatetusalan tekninen piirustus, Otava 1990.

Vaatetus perusopetuksen käsityössä

Perusopetuksessa vaatetus toimii hyvänä kokonaisuutena, missä oppilas joutuu soveltamaan kokonaisvaltaisesti tekstiilityön sisältöjä. Peruskaavat ja peruskaavan kuosittelun jättäisin kokonaan käsittelemättä perusopetuksessa. Perusopetuksen tuntimäärän saisi kokonaan uhrattua tälle aiheelle ja silti se jäisi kesken. Vaatetuskurssin pohjana käyttäisin valmiskaavoja käsityölehdistä, oppikirjoista ja kaavanvalmistajien valikoimista. Kuositteluharjoituksena näissä töissä tulee lähinnä kaavojen muokkaaminen omalle vartalolle sopiviksi. Samoin mittaamisen perusteet tulee käsiteltyä hyvin vaatetuksen yhteydessä. Oppilaat joutuvat tässä yhteydessä myös pohtimaan vaatetuksen antamia viestejä, omaa tyyliä ja värimaailmaa.

Kaavojen piirtämisen jälkeen oppilaiden kanssa on hyvä tehdä suunnitelma työjärjestyksistä ja saumarakenteista. Oppilasta tulee auttaa löytämään rakenteista ne kohdat, joiden tekemistä kannattaa harjoitella ennen lopullisen tuotteen valmistamista. Leikkaussuunnitelmat ja kankaan menekkilaskelmat liittyvät elimellisenä osana työjärjestysprosessiin.

Vaatetuskurssilla opettajan eriyttämisen taito on erittäin merkittävässä asemassa. Oppilailla on hyvin erilaiset valmiudet ja motivaatio toteuttaa vaatteita. Tämän vaatetusprojektin tehneenä tulevana opettajana uskaltaisin heittäytyä perusopetuksessa vaatetuskurssin pitämiseen. Oman teknisen osaamisen kehittyminen näyttelee tässä valmiudessa merkittävää roolia.

Tuima ilme ;)

Sain tuossa kuvan parin vuoden takaisesta kertausharjoituksesta. Kauhian tuima ilme päällä Kauhavalla.

Nyttemmin on jo tullut koukun verran lisää kaulukseen...

Animaatiotehdas

Täältä Äijäkutomon asuinhuoneista syntyy kaikennäköistä käsityötä. Viimeisin villitys on animaatioiden teko. Toisilla ne on koulutehtävinä ja toisilla pakollisina kuvistehtävinä. Vaimokultaa hieman autoin tämän tekemisessä painamalla kameran nappia siirtojen välissä ja  opastamalla video- ja äänieditorin käytössä.

Mainostetaan nyt tässäkin vielä ehtii katsomaan Rauman Ylioppilasteatterin Kuin ensimmäistä päivää näytelmää la kl 19, su kl 14 ja ke 19 http://org.utu.fi/tyyala/qme/ Mä esitän siinä valoja ja pitäis varmaan jokin päre teatteritoiminnastakin tänne vuolla.

Ja tässä animaatio:

Prograstinointia

Avustin tuossa animaation tekemisen saloissa ja innostuin siinä ohessa itsekin. Tällä sai siirrettyä tenttiin lukemista parilla tunnilla :) Stopmotion animaation olen tehnyt aiemminkin. Matoanimaatio 


Joskus jos keksisi hyvän kässärin tollaseen, niin voisi tehdä pidemmänkin, ei siitä ehkä mitään Wallace ja Gromittia tule.

Kauhee synnytys

Tollanen kikkare siitä kauheesta synnytyksestä sitten syntyi

Kyllähän tuohon aikaakin kului ihan kiitettävästi ja välillä se oli todellista tervanjuontia.

Tuossa vielä tiivistelmä:

TURUN YLIOPISTO

Kasvatustieteiden tiedekunta opettajankoulutuslaitos Rauman yksikkö

TULOSMAA, ATSO JA WIKSTRÖM, AKSELI:

          Opetusmateriaali rakenteiden mekaniikan perusteiden opettamiseen

Pro gradu tutkielma, 70 s., 41 liites.

Käsityökasvatus

Tammikuu 2011

---

Tutkielmassa valmistetaan opetusmateriaali mekaniikan perusteiden opettamiseen ja sen käytettävyyttä tutkitaan käsityön opetuksessa. Tutkimus on suoritettu laadullisen tutkimuksen menetelmin ja lähestymistavoin.

Aineisto on kerätty opettajankoulutuslaitoksen opiskelijoilta, opettajilta ja peruskoulun oppilailta. Mekaniikan peruskäsitteiden  ymmärtämistä on ensin tutkittu opettajaopiskelijoilla lomakekyselynä, ja vastausten perusteella on rajattu seuraavan lomakekyselyn kysymykset, jotka testattiin 6.-luokan oppilailla. Näiden testauksien tulosten ja oppikirja- sekä opetussuunnitelmatarkastelun perusteella on luotu opetusmateriaali. Opettajat käyttivät materiaalia omissa opetusryhmissään ja antoivat niiden perusteella palautetta materiaalin sisällöstä ja käytettävyydestä. Oppilailta kerättiin palaute materiaalista lomakekyselynä. Materiaali on arvioitu asiantuntijan näkökulmasta sekä observoinnilla autenttisessa luokkatilanteessa.

Peruskoululaisten ja opettajaopiskelijoiden ymmärrys mekaniikan peruskäsitteistä noudatti aiempien tutkimusten tuloksia. Materiaalin käytettävyyttä pidettiin hyvänä ja materiaalia voidaan käyttää myös muussakin opetuksessa kuin käsityöopetuksessa. Materiaalin testaajat pitivät hyvänä asiana fysiikan integrointia käsityön opetukseen, mutta kokivat aihealueen vaikeaksi.

Sivutulos osoittaa, että opettajien ja opettajaopiskelijoiden yleiset fysiikan taidot ovat heikot.

Tutkimuksen sivutulos tuo jatkotutkimusaiheen opettajankoulutuksen luonnontieteellisen sisällön lisäämisestä ja tutkimuksen tarpeen fysiikan opetuksen aikaistamisen vaikutuksesta.

Asiasanat: ainedidaktiikka, fysiikka, mekaniikka, konstruktivismi, avoimet oppimistehtävät, tekninen työ

Lisäys 14.4.2011

Arvosanaksi napsahti 2. Ei sitten harrasteta jatko-opintoja, ei sitten. Muutoinkin taitaa olla niin, että peruskoululaitos ei minusta opettajaa saa. Teollisuus here I am!

Vähän on sellainen pitäkää tunkkine tunnelma päällä. Loppumetreillä vaihtui gradun ohjaaja, mikä sinänsä oli vain positiivinen tilanne, mutta tätä kikkareta oli tehty ilman asiallista ohjausta jo loppuhierontaa vaille valmiiksi, niin siinä vaiheessa on paha enää ryhtyä rajaamaan tutkimusongelmia suppeammiksi yms..

Mää en oo koskaan...

Lasketellu Himosta pohjoisempana.

• Nyt olen

Ollu 90- luvun Himosta isommassa alppihiihtokeskuksessa

• Nyt olen

Menny kondomihissillä.

• Nyt olen

Vaimokultakin niin maireasti hymyilee kondomin kyydissä

Joutunut aukomaan monoja hissinousuja varten.

• Nyt olen

Laskenut hissiasemalle todetakseni, ettei hissi ole toiminnassa, tai ollut hiihtokeskuksessa missä kaikki hissit ei välttämättä pyöri. (Hervannassa pyöri kaikki kaksi jatkuvati, ellei ne menny rikki)

• Nyt olen

Perjantaina keli oli leppoisa kymppi pakkasta. Tutustuin rinneverkkoon aamupäivällä itsekseni, kun tuo toinen opiskelija teki jotain deadlinetänään tyylistä koulutehtävää. Tuli nuo mä en oo koskaan listasta koettua. 

Onnistuin ajautumaan toiselle puolelle tunturia ja kartantulkintani tuotti tuloksen: tuosta alas ja tuolla hissillä ylös ja siitä siirtymälle ja sitten tuosta alas ja tuolla hissillä sinne mihin olin menossa. Ei menny niinkuin strömsöössä. Hissi vei minua oikeaan suuntaan, mutta hissiltä olisikin pitänyt laskea ensin ihan toiselle hissille, että olisi päässyt siihen siirtymään kiinni. No laskin väärälle hissiasemalle ja siellä meinasi tulla pieni epäusko, kun hissi oli tukevasti pysähdyksissä. Muutaman sielunvihollisn nimen mainittuani kaivoin kartan esiin ja aloin selvittämään todellista sijaintiani ja pääsymahdollisuuksia ihmisten ilmoille. Pieni palauttava huojennus tuli kuitenkin kartasta. Tämä pysähdyksissä oleva hissi sijaitsi noin 500m päässä siitä hissistä millä olin edellisen nousun tehnyt. Ja kuten tv-sopissa sanotaan: "Eikä tässä vielä kaikki...", vierestä meni hiihtolatu, mitä pitkin pääsin avoinna olevalle hissille. Hiihtäminen alppisuksilla ei ole mitään herkkua, tiesin aiemmista kokemuksista, mutta telluilla hiihtäminen on suht inhimillistä. Ei siinä mitään suurta lennokkuutta saavuta, kun luistelee painavilla ja jäykillä monoilla suksenkin ollessa jalan alta liki kymmensenttinen leveydeltään. Onneksi tuli hankittua teleskooppisauvat, niin sauvoihin sai riittävästi pituutta. Mulla ei ole mitään hajua, minkä mittaiset pitäisi alppihihdossa sauvojen olla, kun perinteisen sauvat mulla on 135, niin siitä säädin ensin sauvat 130 cm ja jonkin ajan päästä lyhensin ne 120 senttisiksi.

Silloin joskus, kun aiemmin laskin, niin hissinousut olivat sellainen lepohetki laskujen lomassa. Telluilla se ei enää olekaan lepohetki. Koko ankkurihissin joutuu tekeen duunia, ettei lennä nenälleen. Alppisuksilla koko hissimatkan voi nojata mukavassa etunojassa monoon – telluilla siinä voisi tupsahtaa turvalleen. Toisaalta mitä nopeampi hissi ja pystyjyrkempi hissilatu, niin mukavampi on matkustaa. Sompahissin vetokulma on miellyttävämpi, eikä niissä tule tämänkaltaisia ongelmia matkakin sommalla on yleensä lyhyempiä. On siis pakko avata ainakin kävelylukko monoista ennen pitkiä nousuja, ettei koko nousu ole staattista tönöttämistä kummallisessa asennossa. 

Monojen säätäminen on oma salatieteenhaara, lauantaipäivän laskujen tauolla päätin kiskasta sisäkengästä pohjallisen hemmettiin. No tuloksena oli paremmin istuva mono ja palautunut varpaiden verenkierto. 

Tää tellu on todellista välineurheilua. Vaimokullalle hankitut sukset ei sitten olleet sopivat. Vaimokullan lasku ei vaan lähtenyt sujumaan, suksi suihki kaikkiin muihin suuntiin kuin mihin olisi pitänyt ja reisistäkin alkoi banaani loppumaan kesken kaiken. Päätettiin tuolla tunturissa vaihtaa suksia ja vaimokullan lasku alkoi sujumaan Work Stinxeillä. Mä otin ne Gemit alle. Ensimmäinen kommentti meikäläiseltä: "Näähän on kuin keinutuolin jalakset!". Siis välineessä oli vika, ettei vaimokullan lasku oikeen sujunut. Hieman otin suksia haltuun ja tuntemukset oli rajuhkot: suksi ei mene hetkeäkään suoraan ilman aktiivista ohjausta, hirvittävillä nopeuksilla suksi menettää ohjattavuuden, takasuksi on ihan holtiton kunnes se leikkaa kiinni lumeen ja meinaa kaataa laskijan, etusuksi ei meinaa leikata mutta leikattuaan meinaa heittää äijän uusiin horisontaalisiin ja vertikaalisiin liikeratoihin. Positiivista oli, että suksella pystyi laskemaan myös takaperin. Suksella laskeminen oli todella raskasta, ihan kuin olisi perinteistä hiihtänyt todella upottavalla ladulla. Suksi on vissiin parhaimmillaan jossain paipissa tms. jumalanhylkäämien pomppumaanikoiden harrasteessa, ei se ainakaan ole ihan perusrinnelaskuun tarkoitettu. 

Tästäkin "myyntipuheesta" huolimatta:

MYYDÄÄN

Völkl Gem 158 cm sukset laskettu pari päivää.

Rottefella R8 small siteet kiinni, asennettu 25.5 Garmontin ladykengän mukaan.

Tehdasuutena perusvoideltu startin violetilla 5-6 kertaa ja loppusilaus startin grafiitilla

hp. 350€

Miinus 30 celsiusta

Päätettiin sitten ex tempore lähteä Leville laskemaan muutamaksi päiväksi. Hyppy mäen koossa on ihan oppimiskäyrän mukainen tai sitten ei. Hieman ehkä iso hyppy pienestä paikallisnyppylästä isojenpoikien mäkeen. Toisaalta tässä ajattelin omaa oppimiskäyrää, niin eipä tarvii kokopäivää olla hississä tai hissijonossa. 

Saatiin aikas mukava apartementos asuttavaksi ja saunassa jo hellittiin ajomatkan puuduttamat jäsenet. On tää entinen suuriruhtinaskunta vaan valtava etäisyyksiltään. Edelliskerralla jo tätä samaa ihmettelin, kun Pallas ei vaan meinannu millään tulla horisonttiin. Mä olen nyt jo siis toista kertaa Lapissa, kaikkeen sitä joutuukin, kun vanhaksi elää. Mutta kauan mä onnistuin pitämään pohjoisimpana ulottuvuutena Jyväskylää.

Säätila vaan tässä hieman hirvittää, kun toi ikkunan mittari näyttää -30°C. Onneksi huomiselle on jo luvattu lauhtuvaa vain -13°C. 

Ehkäpä ens viikolla tarvitsee varata hoitosessio tuolta Pidesluodolta aiheella: "Saisikohan nämä jalat vielä liikkumaan."

Tellukamat korkattu

Ny on tellukamojen neitsytajot tehty. Käytiin hinkkaamassa Hiittenharjun hurjaa alppihiihtokeskusta ylös ja alas. Nyt on noi pari lähinyppylää koluttu ja kyl ne on vaan pieniä. Tuntuu hassulta, että kun killipoikana tuli asuttua tuonkaltaisessa pikkumäessä, niin nyt ne on auttamattomasti liian pieniä.

Kyl kannatti sijoittaa näihin suksiin, on se aikas mukavaa touhua. Jalat on aikas hyytelönä, mutta se kuuluu asiaan. Jossain vaiheessa laskutakki muuttui liian kuumaksi asusteeksi ja vaihdoin sen norjalaiseen villapaitaan. Jotenkin tyylinmukainen paita toi uutta lennokkuutta laskuun, tai sitten se johtui monojen uudelleen säätämisestä. Grafiittivoide tuntui todella toimivalta. Toi toinen tuumasi, ettei ikuna ole laskenut nun liukkailla suksilla...

Nyt hieman afterskitä... 

Muotiblogeista

Blogistania on pullollaan erilaisia muotiblogeja, missä lähinnä mimmit hehkuttavat: "Tänään olen pukeutunut legginsseihin ja makkarankuorta muistuttavaan trikoohirvitysmekkoon".

Näin "tosimiehen" näkökulmasta seuraavat blogit ovat paremmin mun sielunmaisemaan sopivampia:

http://keskimuoti.blogspot.com/

http://landelooks.wordpress.com/

http://kotihousut.blogspot.com/

Suksien voitelusta

Livet Salt blogin tuotesijoittelun inspiroimana ajattelin kantaa korteni kekoon:

Talven mittaan on tullut hiihdettyä jo melko paljon, joten suksivoiteet ja talibileet on tulleet tutuiksi. Murtsikkasuksien ja alppisuksien voiteluun onneksi välttävät samat aineet ja menetelmät.

Voiteluoppaissa aina muistetaan mainita, kuinka tähän vaiheeseen tarvitset sitä ja tätä meidän voidefirman tuottamaa ylihintaista välinettä.

Voiteluoppaan välinelista vs. mun työvälinelista:

voitelupukki (~100€) = kaksi jakkaraa
messinkiharja (~16€) = vanha pataharja keittiöstä
kiillotusharja nylonia (~16€) = vanha kynsiharja kylppäristä
voiteenpoistoaine (6€ 5 dl) = ruiskuohenne tms. lakkabensiini
voitelurauta (~100€) = matkasilitysrauta ja suojana leivinpaperia
sikli (~3-8€) = voishan noita leikata akryylistä, jos olis käsillä sopivaa levyä
voidekorkki = tähän en oikeen löytänyt korvaavaa tuotetta
kuituliina (?€) = vessapaperi
olasraappa (~12€) = em. kynsiharjan kahvassa on juuri sopiva pyöristys olaksen putsaukseen
roskis välittömään läheisyyteen siklausjätettä tulee paljon
ympäristön suojaksi aamulehtiä, uusia traumoja, tiedonantajia yms.
lattiaharja loppusiivouksen tekemiseen, muistinko sanoa, että siklauslastua tulee paljon ympäristöön.
mainitsinko, että siklausjätettä tulee paljon ja täällä on tuo olohuoneen "voitelunurkkaus" muuttunut petollisen liukkaaksi...

Sen verran on tuo matalalilla jakkaroilla irtosuksen työstäminen alkanut tuntua selässä, että ihan vakavissani olen harkinnut voitelupukin hankkimista. Tommonen vois olla kätevä Budget Sportin voitelupukki. Siihen kun vielä ymppäis jonkinlaisen vinkan tellusuksen kiinnitystä varten. Kanttiviilakin pitäisi vielä työkalupakkiin hankkia. Kantteja kun on paha viilata vapaalla kädellä. Kirpparikierroksen aattelin tässä kans tehdä, jos sieltä löytyisi sopiva silitysrauta voiteluraudaksi. Olisi se huomattavasti helpompaa, jos ei tarttis jatkuvasti pitää leivinpaperia raudan suojana. Toistaiseksi on ollut ajatus, että tuota nykyistä rautaa pystyisi käyttämään alkuperäiseen tarkoitukseensa. Jokin ainesosa noista voiteista kuitenkin aina haluaa juosta leivinpaperin lävitse ja kantit tykkäävät repiä leivinpaperia, mutta toistaiseksi olen saanut putsattua raudan pohjan voitelun jälkeen. En kyllä nyt ihan suoriltaan lähtisi tuolla raudalla pellavapaitaa silittämään, kun sieltä jostain kolosta kuitenkin valahtaa suksivoidetta pyhäpaidan miehustaan rasvatahraksi.

Pohjan puhdistus:

Liisteri on todella ikävästi sormiin, villapaitaan, valoverhoon ja silmäripseen tarttuvaa mömmöä. Sen poistaminen kannattaa tehdä aits-hanskat kädessä. Levitän liisterin päälle vessapaperia ja lämmitän silitysraudalla, joten liisteri imeytyy paperiin ja lopuksi siklillä poistan paperin liistereineen. Kannattaa toistaa, koska samalla menetelmällä saa myös osan pitovoiteesta irti suksen pohjasta, eikä kulu liuotinta niin paljoa.

Mikäli pohjassa on vain pitovoidetta levitän pitoalueelle vessapaperia, minkä kostutan voiteenpoistoaineella ja hetken annan liuottimen vaikuttaa ja sitten kaapasen siklillä pehmenneen voiteen ja paperin pois pohjasta. Mikäli siihen vielä jäi pitovoidetta runsaasti, niin uusin käsittelyn. Loput pitovoiteet pyyhkäisen voiteenpoistolla kostutetulla paperilla. Suksen sivut kannattaa samalla putsata sinne valuneesta liisteristä ja pitovoiteesta. Sitten karhennan pitoaluetta poikittaisella hionnalla santapaperi #100 - #180 korkin ympärillä. Lopuksi laitan pitoalueen puolelle maalarinteipit rajaukseksi luistovoitelua varten.

Luistovoitelu:

Pohjavoiteeksi Startin perusluisto violetti noin 10€ pala. Tämä toimii yksinäänkin luistovoiteena, mutta on melko pehmeää ja Rauman kovat ladut syö suksen pohjat harmaiksi jo kympin hiihdolla. Lämpötila-alue on -1° – -7°C eli aikas soppeli yleisimmille mukaville hiihtokeleille. Erillistä pohjavoidetta tai pohjustusöljyjä en käytä, eli en raaskinut ostaa 30€ pohjustuspakkausta.

Kovaksi pintavoiteeksi hankin Startin grafiittivoidetta n. 10€. Tästä vielä kenttäkokeet puuttuvat, mitä tuossa kävin pulkkamäessä kokeilemassa uusia telluja ja lipsuntaa riitti jokaiseen suuntaan. Lipsunta voi kyllä johtua käyttäjästäkin, mutta käyttökokeen aattelin viikonlopulla suorittaa Ellivuoressa.

Vieläkin vetisemmille keleille ja likaiselle lumelle sijoitin oikein fluorivoiteeseen n. 10€. Hyllyssä oli kyllä jotain 60€ pieniä fluorivoiteita, mutta päätin ne jättää kilvahiihtäjille. Kokemukset vielä puuttuvat tästä aineesta, mutta sen pitäisi lisätä kulutuskestävyyttä, lian ja veden hyljintää sekä luistoa.

Luistovoitelu kannattaa aloittaa suurimpien pohjaskraidujen tasoittamisella. Ainakin hiihtosuksen pohja on niin pehmeää, että pienet kiviosumat saavat pohjasta irti pieniä kiharoita ja reunoissa on helposti röpelöisiä kolhuja. Näitä skraiduja ja kolhuja voi hieman pyöristää santapaperilla tai terävällä mattoveitsellä. Alppisuksen kanttien viilaus kannattaa myös tehdä tässä välissä. Hionnat on tässä välissä hyvä tehdä, koska lastut saa suksen pohjasta näin helposti pois.

Lämpötila on ilmoitettu voidepaketin kyljessä. Mun rauta on pikkasen yli yhden pisteen tolle violetille ja grafiittivoide alkoi sulamaan vasta yli kahden pisteen lämmöllä. Nyrkkisääntönä on, ettei voide saa kärytä. Rautaa ei kannata seisottaa pohjan päällä paikallaan, ettei suksi mörhähdä pilalle. Kannattaa kokeilla suksen päälipintaa välillä sormella, ettei se muutu polttavan kuumaksi. Samoin kannattaa työstää suksia vuoron perään, että ne jäähtyvät välillä. Alppisuksen kantit jäähdyttävät suksen reunaa ja voitelurautaa, joten reunojen lämmittämiseen kannattaa uhrata huomiota.

Seuraavat vaiheet toistuvat samassa järjestyksessä voitelun edetessä:

1. Voiteen levitys: pehmeät kannattaa tiputella pisaroina suksen pohjalle ja sitten lämmittää kiinni tasaisesti suksen pohjaan.
2. Siklaus: ensimmäinen "putsauskerros" pohjavoitella kannattaa ottaa mahdollisimman kuumana pois, niin siinä lähtee myös kaikki epäpuhtaudet.
3. Aukiharjaus metalliharjalla
4. Lopuksi kunnon kiillotus nylon-harjalla

Itsellä rytmi on seuraavanlainen putsaussiklauksen jälkeen: suksi 1 aukiharjaus - voiteen levitys - suksi 2  aukiharjaus - voiteen levitys - *suksi 1 siklaus - aukiharjaus - voiteen levitys - suksi 2 siklaus - aukiharjaus - voiteen levitys* *...* toista tarvittava määrä yleensä laitan 4 kertaa. Lopuksi siklaus - aukiharjaus - kiillotus.

Grafiittivoide on tuhottoman paljon kovempaa kuin tuo violetti. Tellun pohjiin käytin seuraavaa menetelmää. Sulatin vain vähän voidetta raudan pohjaan ja hiersin kiinni sukseen. Kunnolla lämpöä koko suksen leveydelle, että voide tarttuu hyvin. Siklaus mahdollisimman kuumana ja aukiharjaus. Lämmitin voiteen uudelleen lisäämättä voidetta ja uusi siklaus kuumana. Toiselle sukselle sama käsittely. Teinköhän tätäkin voitelua kolme neljä kertaa.

Pitovoitelu:

Rajausteipit pois ja pitoalueen putsaus voiteenpoistoaineella. Siihen on kuitenkin lentänyt siklausjätettä. Muistinko sanoa, että siklauslastua tulee paljon ympäristöön. Ehkäpä tähän vaiheeseen päästyäsi olet sen viimeistään huomannut ;)

Pohjavoiteeksi laitan korkilla hieromalla ja lämmittämällä +1° – -30°C universal pitoa muutamia kerroksia.

Kelivoiteina on +2° – - 2°C, -2° – -8°C, mitä laitan kylmänä pohjaan ja hieron korkilla tasaiseksi. Ämpärporin hiihtoputkessa piti pohjaan laittaa tuota lämpimämpää voidetta, koska keinolumi oli huomattavasti kovempaa ja karkeampaa kuin luonnonlumi. Lämpötilahan siellä on jotain -2°C.

Näillä pidoilla pidot paranee, mutta yhteen onkelmakeliin, eli siihen missä tarvitsee laittaa kissanhäntä suksenpohjaan, hankin vielä lisäksi yleisliisterin. Mikäli on riskinä, että jäisen ladun lisäksi siellä on pehmeää lunta, niin hyvin jäähtyneen liisterin päällystän vielä kelinmukaisella pitovoiteella paakun kertymisen estämiseksi. Ilman päällystystä olin Lähdepellon vitosella mäen päälle kiivettyäni siinä tilanteessa, että silmien korkeus oli kuin olisi luistimilla seissyt. Miehekkäät paakut oli liisterissä kiinni enkä päässyt liikkumaan kuin kävelemällä, mutta onneksi siinä viereisessä valotolpassa oli jokin lankunpätkä kiinni, niin pääsin höyläämään paakun irti suksen pohjista. Näky oli kuin Mustilla Kunnaksen Suuressa Urheilukirjassa, kun Mustin suksia ei ollut Kaarlo Mono voidellut. Liisterituubia pidän kuumassa vedessä ja laitan ohuet norot olaksen molemmille puolille pitoalueen etureunaan siteeseen asti ja levitän liisterin siklillä. Toistaiseksi tämä liisteröinti on riittänyt. Liisterissä on melko voimakas tervan tuoksu, joten suksien pitäminen huoneistossa tekee terva-wunderbaumin käytön tarpeettomaksi.

Meneehän tuohon suksihuoltoon aikaa, kun sitä huolella tekee, mutta ei ainakaan latuliike ole huonokuntoisista välineistä kiinni. Toisin se oli ala-asteen pakollisissa hiihtokisoissa, kun toinen suksi piti ja toinen luisti. Ei se ankannokka kumiräpylämono siteineen edes mahtunut kulkeman koneladun urassa. Saati että olisi opetettu alkeellisintakaan hiihtotaitoa. Aina vain hiihdettiin kilpaa ja Vesa voitti kahdella kierroksella, kun se oli vissiin pyrinnön hiihtojoukkueessa. Toisaalta Vesa ei osannut kunnolla lukea vielä kuudennellakaan. Että muuten silloin vihasin hiihtoa, kuten kaikkea muutakin koululiikuntaa. Koulun liikuntatunnit vaikuttivat todella negatiivisesti mun liikuntaharrastukseen.

Tarvekaluja

Tee tarpeeseen, käytä jämäpaloja kaapista. Muutama tuote tässä tullut tehtyä.

Keilapallon kantopussi?

 

Laskettelukypärän kantopussi materiaalina enstex. Kypärän sisään menee mukavasti lasit, pipa ja hanskat

Tää on kyl paljo hienompi ja paremmin tehty, mut tekijä onkin käsityötieteen pääaineopiskelija, kun mä olen vaan tällänen harrastelija käsityökasvatuksen opiskelija. Samoilla kaavoilla tehty kuitenkin molemmat. Kiitoksia vain kaavantekijälle.


Suojapussi laseille materiaalina Rikoo.

No mistäs moinen innostus tehdä suojapusseja lasketteluvehkeille? No tuli ostettua kypärä ja siinä ei tullut suojapussia mukana. Kaapista löytyi yhdet vanhat käyttökelposet lasit, muttei niissä ollut suojapussia. Ai miksikö tollasia varusteita? 

Pikkupoikana aktiivisesti tahkosin lähes päivittäin Hervannan alppihiihtokeskuksen hirmuista rinnettä. Kotoa oli monot jalassa kävelymatka bussipysäkille ja bussin päättäri oli käytännössä Hervannan alppihiihtokeskuksessa. Kausikortin hinta tuli käytettyä melkoisen hyvin. Niihin aikoihin Horhassakin oli  vielä alppihiihtokeskus ja Mustavuori tuli koluttua monta monituista kertaa. Itseasiassa Mustavuoreen menevän bussin pysäkki oli lähempänä, mutta matka-aika oli tuplat. Viimeinen kausikorttikin tuolta arkistoista pompsahti esiin:

Tuon kauden jälkeen skimbailut jäi enemmän tai vähemmän latenssiin. Olisi pitänyt ostaa uudet sukset ja muutettiin kauas keskustan ulkopuolelle. Siinä sitten tuli kaikkia tärkeämpiä harrastuksia; ringissä räkimistä, mopon trimmausta ynnä muuta. Viimeisen kerran olen ollut rinteessä itsenäisyyspäivänä -93. Muistan sen siitä, kun olin juuri saanut 80-lätkän pois autosta ja ekan kerran laillisesti sain ajaa sataa Kangasalan moottoriliikennetiellä matkalla Sappeeseen. 

18 vuotta sitten vierähti väliä edellisestä laskettelureissusta.

Nyt käytiin kokeilemassa telemarkkia ja tunnin opetuksen jälkeen jäätiin vielä pariksi tunniksi tahkoamaan Ruosniemen alppihiihtokeskuksen hurjia off-pisteitä ja koskemattomia puuterikenttiä.

Se oli koukkuun jääminen kerrasta...

Konrad sedältä on tulossa paketissa sukset, monot ja siteet... Kypärän ja lasit löysin Raumalta. Kypärän hinta oli Pyörä-Nurmen hyllyssä lasien verran halvempi kuin Turun kaupoissa

http://www.rei.com/skuimage/758767/220

http://www.garmont.com/ski/image.php/_files/immagini/1fcdtp_1277223071.jpg?resize(700x700) 

http://www.rottefella.no/resized/950430cobra.r8.large.jpg

Saas nähdä mitä tästä seuraa... Seuraavaksi vissiin tehdään tässä taloudessa norjalaispaitoja, sarkahousuja nahkaisilla perspaikoilla ja Telemarkin kolttuja...

http://www.wildlifetelemark.fi/kirjasto/wildlife_telluhame.pdf

Edit 25.1

Paketti on lähteny tänää hipsimään Saksasta Suomeen \o/

Täytyy kyl tähän tuumata, että talouteen tulee vielä vähän komeemmatkin sukset: