Suksien voitelusta

Livet Salt blogin tuotesijoittelun inspiroimana ajattelin kantaa korteni kekoon:

Talven mittaan on tullut hiihdettyä jo melko paljon, joten suksivoiteet ja talibileet on tulleet tutuiksi. Murtsikkasuksien ja alppisuksien voiteluun onneksi välttävät samat aineet ja menetelmät.

Voiteluoppaissa aina muistetaan mainita, kuinka tähän vaiheeseen tarvitset sitä ja tätä meidän voidefirman tuottamaa ylihintaista välinettä.

Voiteluoppaan välinelista vs. mun työvälinelista:

voitelupukki (~100€) = kaksi jakkaraa
messinkiharja (~16€) = vanha pataharja keittiöstä
kiillotusharja nylonia (~16€) = vanha kynsiharja kylppäristä
voiteenpoistoaine (6€ 5 dl) = ruiskuohenne tms. lakkabensiini
voitelurauta (~100€) = matkasilitysrauta ja suojana leivinpaperia
sikli (~3-8€) = voishan noita leikata akryylistä, jos olis käsillä sopivaa levyä
voidekorkki = tähän en oikeen löytänyt korvaavaa tuotetta
kuituliina (?€) = vessapaperi
olasraappa (~12€) = em. kynsiharjan kahvassa on juuri sopiva pyöristys olaksen putsaukseen
roskis välittömään läheisyyteen siklausjätettä tulee paljon
ympäristön suojaksi aamulehtiä, uusia traumoja, tiedonantajia yms.
lattiaharja loppusiivouksen tekemiseen, muistinko sanoa, että siklauslastua tulee paljon ympäristöön.
mainitsinko, että siklausjätettä tulee paljon ja täällä on tuo olohuoneen "voitelunurkkaus" muuttunut petollisen liukkaaksi...

Sen verran on tuo matalalilla jakkaroilla irtosuksen työstäminen alkanut tuntua selässä, että ihan vakavissani olen harkinnut voitelupukin hankkimista. Tommonen vois olla kätevä Budget Sportin voitelupukki. Siihen kun vielä ymppäis jonkinlaisen vinkan tellusuksen kiinnitystä varten. Kanttiviilakin pitäisi vielä työkalupakkiin hankkia. Kantteja kun on paha viilata vapaalla kädellä. Kirpparikierroksen aattelin tässä kans tehdä, jos sieltä löytyisi sopiva silitysrauta voiteluraudaksi. Olisi se huomattavasti helpompaa, jos ei tarttis jatkuvasti pitää leivinpaperia raudan suojana. Toistaiseksi on ollut ajatus, että tuota nykyistä rautaa pystyisi käyttämään alkuperäiseen tarkoitukseensa. Jokin ainesosa noista voiteista kuitenkin aina haluaa juosta leivinpaperin lävitse ja kantit tykkäävät repiä leivinpaperia, mutta toistaiseksi olen saanut putsattua raudan pohjan voitelun jälkeen. En kyllä nyt ihan suoriltaan lähtisi tuolla raudalla pellavapaitaa silittämään, kun sieltä jostain kolosta kuitenkin valahtaa suksivoidetta pyhäpaidan miehustaan rasvatahraksi.

Pohjan puhdistus:

Liisteri on todella ikävästi sormiin, villapaitaan, valoverhoon ja silmäripseen tarttuvaa mömmöä. Sen poistaminen kannattaa tehdä aits-hanskat kädessä. Levitän liisterin päälle vessapaperia ja lämmitän silitysraudalla, joten liisteri imeytyy paperiin ja lopuksi siklillä poistan paperin liistereineen. Kannattaa toistaa, koska samalla menetelmällä saa myös osan pitovoiteesta irti suksen pohjasta, eikä kulu liuotinta niin paljoa.

Mikäli pohjassa on vain pitovoidetta levitän pitoalueelle vessapaperia, minkä kostutan voiteenpoistoaineella ja hetken annan liuottimen vaikuttaa ja sitten kaapasen siklillä pehmenneen voiteen ja paperin pois pohjasta. Mikäli siihen vielä jäi pitovoidetta runsaasti, niin uusin käsittelyn. Loput pitovoiteet pyyhkäisen voiteenpoistolla kostutetulla paperilla. Suksen sivut kannattaa samalla putsata sinne valuneesta liisteristä ja pitovoiteesta. Sitten karhennan pitoaluetta poikittaisella hionnalla santapaperi #100 - #180 korkin ympärillä. Lopuksi laitan pitoalueen puolelle maalarinteipit rajaukseksi luistovoitelua varten.

Luistovoitelu:

Pohjavoiteeksi Startin perusluisto violetti noin 10€ pala. Tämä toimii yksinäänkin luistovoiteena, mutta on melko pehmeää ja Rauman kovat ladut syö suksen pohjat harmaiksi jo kympin hiihdolla. Lämpötila-alue on -1° – -7°C eli aikas soppeli yleisimmille mukaville hiihtokeleille. Erillistä pohjavoidetta tai pohjustusöljyjä en käytä, eli en raaskinut ostaa 30€ pohjustuspakkausta.

Kovaksi pintavoiteeksi hankin Startin grafiittivoidetta n. 10€. Tästä vielä kenttäkokeet puuttuvat, mitä tuossa kävin pulkkamäessä kokeilemassa uusia telluja ja lipsuntaa riitti jokaiseen suuntaan. Lipsunta voi kyllä johtua käyttäjästäkin, mutta käyttökokeen aattelin viikonlopulla suorittaa Ellivuoressa.

Vieläkin vetisemmille keleille ja likaiselle lumelle sijoitin oikein fluorivoiteeseen n. 10€. Hyllyssä oli kyllä jotain 60€ pieniä fluorivoiteita, mutta päätin ne jättää kilvahiihtäjille. Kokemukset vielä puuttuvat tästä aineesta, mutta sen pitäisi lisätä kulutuskestävyyttä, lian ja veden hyljintää sekä luistoa.

Luistovoitelu kannattaa aloittaa suurimpien pohjaskraidujen tasoittamisella. Ainakin hiihtosuksen pohja on niin pehmeää, että pienet kiviosumat saavat pohjasta irti pieniä kiharoita ja reunoissa on helposti röpelöisiä kolhuja. Näitä skraiduja ja kolhuja voi hieman pyöristää santapaperilla tai terävällä mattoveitsellä. Alppisuksen kanttien viilaus kannattaa myös tehdä tässä välissä. Hionnat on tässä välissä hyvä tehdä, koska lastut saa suksen pohjasta näin helposti pois.

Lämpötila on ilmoitettu voidepaketin kyljessä. Mun rauta on pikkasen yli yhden pisteen tolle violetille ja grafiittivoide alkoi sulamaan vasta yli kahden pisteen lämmöllä. Nyrkkisääntönä on, ettei voide saa kärytä. Rautaa ei kannata seisottaa pohjan päällä paikallaan, ettei suksi mörhähdä pilalle. Kannattaa kokeilla suksen päälipintaa välillä sormella, ettei se muutu polttavan kuumaksi. Samoin kannattaa työstää suksia vuoron perään, että ne jäähtyvät välillä. Alppisuksen kantit jäähdyttävät suksen reunaa ja voitelurautaa, joten reunojen lämmittämiseen kannattaa uhrata huomiota.

Seuraavat vaiheet toistuvat samassa järjestyksessä voitelun edetessä:

1. Voiteen levitys: pehmeät kannattaa tiputella pisaroina suksen pohjalle ja sitten lämmittää kiinni tasaisesti suksen pohjaan.
2. Siklaus: ensimmäinen "putsauskerros" pohjavoitella kannattaa ottaa mahdollisimman kuumana pois, niin siinä lähtee myös kaikki epäpuhtaudet.
3. Aukiharjaus metalliharjalla
4. Lopuksi kunnon kiillotus nylon-harjalla

Itsellä rytmi on seuraavanlainen putsaussiklauksen jälkeen: suksi 1 aukiharjaus - voiteen levitys - suksi 2  aukiharjaus - voiteen levitys - *suksi 1 siklaus - aukiharjaus - voiteen levitys - suksi 2 siklaus - aukiharjaus - voiteen levitys* *...* toista tarvittava määrä yleensä laitan 4 kertaa. Lopuksi siklaus - aukiharjaus - kiillotus.

Grafiittivoide on tuhottoman paljon kovempaa kuin tuo violetti. Tellun pohjiin käytin seuraavaa menetelmää. Sulatin vain vähän voidetta raudan pohjaan ja hiersin kiinni sukseen. Kunnolla lämpöä koko suksen leveydelle, että voide tarttuu hyvin. Siklaus mahdollisimman kuumana ja aukiharjaus. Lämmitin voiteen uudelleen lisäämättä voidetta ja uusi siklaus kuumana. Toiselle sukselle sama käsittely. Teinköhän tätäkin voitelua kolme neljä kertaa.

Pitovoitelu:

Rajausteipit pois ja pitoalueen putsaus voiteenpoistoaineella. Siihen on kuitenkin lentänyt siklausjätettä. Muistinko sanoa, että siklauslastua tulee paljon ympäristöön. Ehkäpä tähän vaiheeseen päästyäsi olet sen viimeistään huomannut ;)

Pohjavoiteeksi laitan korkilla hieromalla ja lämmittämällä +1° – -30°C universal pitoa muutamia kerroksia.

Kelivoiteina on +2° – - 2°C, -2° – -8°C, mitä laitan kylmänä pohjaan ja hieron korkilla tasaiseksi. Ämpärporin hiihtoputkessa piti pohjaan laittaa tuota lämpimämpää voidetta, koska keinolumi oli huomattavasti kovempaa ja karkeampaa kuin luonnonlumi. Lämpötilahan siellä on jotain -2°C.

Näillä pidoilla pidot paranee, mutta yhteen onkelmakeliin, eli siihen missä tarvitsee laittaa kissanhäntä suksenpohjaan, hankin vielä lisäksi yleisliisterin. Mikäli on riskinä, että jäisen ladun lisäksi siellä on pehmeää lunta, niin hyvin jäähtyneen liisterin päällystän vielä kelinmukaisella pitovoiteella paakun kertymisen estämiseksi. Ilman päällystystä olin Lähdepellon vitosella mäen päälle kiivettyäni siinä tilanteessa, että silmien korkeus oli kuin olisi luistimilla seissyt. Miehekkäät paakut oli liisterissä kiinni enkä päässyt liikkumaan kuin kävelemällä, mutta onneksi siinä viereisessä valotolpassa oli jokin lankunpätkä kiinni, niin pääsin höyläämään paakun irti suksen pohjista. Näky oli kuin Mustilla Kunnaksen Suuressa Urheilukirjassa, kun Mustin suksia ei ollut Kaarlo Mono voidellut. Liisterituubia pidän kuumassa vedessä ja laitan ohuet norot olaksen molemmille puolille pitoalueen etureunaan siteeseen asti ja levitän liisterin siklillä. Toistaiseksi tämä liisteröinti on riittänyt. Liisterissä on melko voimakas tervan tuoksu, joten suksien pitäminen huoneistossa tekee terva-wunderbaumin käytön tarpeettomaksi.

Meneehän tuohon suksihuoltoon aikaa, kun sitä huolella tekee, mutta ei ainakaan latuliike ole huonokuntoisista välineistä kiinni. Toisin se oli ala-asteen pakollisissa hiihtokisoissa, kun toinen suksi piti ja toinen luisti. Ei se ankannokka kumiräpylämono siteineen edes mahtunut kulkeman koneladun urassa. Saati että olisi opetettu alkeellisintakaan hiihtotaitoa. Aina vain hiihdettiin kilpaa ja Vesa voitti kahdella kierroksella, kun se oli vissiin pyrinnön hiihtojoukkueessa. Toisaalta Vesa ei osannut kunnolla lukea vielä kuudennellakaan. Että muuten silloin vihasin hiihtoa, kuten kaikkea muutakin koululiikuntaa. Koulun liikuntatunnit vaikuttivat todella negatiivisesti mun liikuntaharrastukseen.