perjantai 19. joulukuuta 2014

Pikkuista asunnon remontointia

Wanahat piirustukset näyttivät, että eteisestä on aikoinaan päässyt kulkemaan suoraan olohuoneeseen.
Nykyinen kulku olohuoneeseen ja keittiöön on hieman mutkikas.

Asiaa on mietitty ja pohdittu ja väännetty yms. Syksyllä tuli lyötyä rempalle alkupaukku, koska nykyinen kulkuaukko peitetään kaapilla, missä on pakastin jemmassa. No pakastin irtosi puoleen hintaan eräästä ruotsalaisesta kuusiokoloavaimiin erikoistuneesta kaupasta... Siitä se siis lähti liikkeelle. Nyt haettiin samaisesta kaupasta sopivia kuusiokoloavaimia, eli 60 leveä pakastimen kaappi ja viereen 40 siivouskomero. Tällä menee aukko nätisti umpeen.

Tähän siis tulee integroitu pakastin ja siivouskomero. Takana oleva tila jää eteiskomeroksi eli tämä keittiön puoleinen aukko menee umpeen. Jatkossa keittiöön kuljetaan olohuoneen kautta.

 Sama paikka eteisen suunnasta



Polkuharmoonin kohdalle tulee siis aukko suoraan eteisestä


 Vanhat eteisen kaapit ovat siivouskomero ja tankokaappi. Taustalla näkyvän peilin tienoille tulee siis uudet narikat ja paremmin organisoitua säilytystilaa.
Näkymä ulko-ovesta. jatkossa tästä siis mennään suoraan olohuoneeseen...

 Piirustus oli paikkansa pitävä sieltä levyjen alta löytyi oviaukko. Oviaukossa on vielä vanhat oven pokatkin tallella

Vanhan pinkopahvin päällä oli lukuisia tapettikerroksia. Pitänee suorittaa pieniä argeologisia tutkimuskia, josko sieltä saisi hieman menneiden aikojen tapettimalleja näkyviin. Tuosta oviaukon ympäristöstä jätetään hirret näkyviin eteisen puolelle. Pienen tutkimuksen jälkeen saattaa eteisen lattiakin palautua alkuperäiseksi lautalattiaksi, koska kahden muovimaton, lastulevyn ja kuitulevyn alla näkyy wanha lautalattia. Huomen jatkuu aukon tekemisellä olohuoneeseen, mutta pitää ensin hakea rosvosahaan uusia teriä.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Vieraskynä: Luennoimassa Suomen Pitsinnyplääjät ry:n syyskokouksessa Raumalla

Talouden Toiselle Osapuolelle avautui tilaisuus luennointiin mitä mainioimmalle pitsiyleisölle. Raumalla pidettiin Suomen Pitsinnyplääjät ry:n syyskokous 11.–12.10.2014 ja minut kutsuttiin pitämään luentoa Biinusta, Mestarinyplääjä-kirjasta sekä alkavasta tutkimuksestani. Yleisöä oli mukavasti ja vaikka kyseessä olikin sunnuntain viimeinen luento, tuntui yleisöä asia kiinnostavan, mikä luennoitsijan kannalta on luonnollisestikin mielekäs asia.

Viikonlopun ohjelmassa oli mm. lauantaina tutustumiskäynti Raumalla sijaitseviin pitsinäyttelyihin ja sitä myöden tutustuminen myös Vanhalla Raatihuoneella Biinu-näyttelyyn. Lauantaina olin ensin esittelemässä Biinu-näyttelyä ja tästä luonnollisena jatkumona sunnuntainen luento.



Talouden Toinen Osapuoli kansikuvatyttönä paikallislehdessä. Niin, siis tuo ensimmäinen oikealta :o)

Kiitokset Suomen Pitsinnyplääjät ry:n puheenjohtajalle Arja Virtaselle sekä Rauman museon johtajalle Kirsi-Marja Siltavuori-Illmerille tästä eteeni tulleesta luentomahdollisuudesta.

Vieraskynä: Talouden Toinen osapuoli on jälleen opiskelija

Talouden Toinen Osapuoli on hyväksytty jatko-opiskelijaksi Itä-Suomen yliopistoon!
Huhtikuussa hieman ennen näyttelyn avajaisia ja kirjan julkaisua viritettiin alulle ajatus jatko-opinnoista käsityötieteessä. Itä-Suomen yliopiston käsityötieteen professorin rohkaisemana lähdin rakentamaan hakupapereita jatko-opinto-oikeutta varten ja hakemukseni tutkimussuunnitelmineen hyväksyttiin ehdoitta syyskuun lopulla. Väitöstyön nimenä kulkee "Nypläystyö ammattina Raumalla 1900-luvun alussa" ja tutkimus jatkaa gradun viitoittamaa tietä. 
Vanha opiskelijanumeroni aktivoitiin uudelleen käyttöön lokakuun toisella viikolla, tästä se viimein alkaa :o) Jännää, mutta kivaa!

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Pitsi Goes Pub

Pyydettiin sitten mukaan Pitsi Goes Pub tapahtumaan.

Osallistuttiin siihen tekemällä pitsinen leija

Kuva löytyy tuolta sivulta 5


perjantai 2. toukokuuta 2014

Vieraskynä: Mestarinyplääjä Johanna Sabina Lundström – kirjan julkaisu ja näyttelyn avajaiset 16.4.2014 Rauman museon Vanhalla Raatihuoneella


Tästä se lähtee: kansankynttilän sivutoiminen kirjailijan ura. Ehkei kuitenkaan kovin vakavissaan, mutta jotain sen suuntaista kuitenkin. Kirjoittelen tänne Äijäkutomoon luultavasti jatkossakin omista edesottamuksistani, koska kirjoittamisen tarvetta on, muttei niin usein, että oman blogin perustaminen olisi mielekästä.

Vieraskynän takaa löytyy Äijäkutomon talouden se toinen osapuoli – saman ammattialan ihminen Äijäkutomon kanssa. "Lika barn leker bäst", kuten sanotaan.


Siispä aloitetaan. 16. huhtikuuta 2014 julkaistiin Äijäkutomon talouden toisen osapuolen käsityötieteen pro gradu -tutkielmaan (Itä-Suomen yliopisto) perustuva teos Mestarinyplääjä Johanna Sabina Lundström. Samaan hengenvetoon avattiin kyseisestä mestarinyplääjästä kertova näyttely Rauman museon Vanhalla Raatihuoneella. Näyttely itsessään jatkaa Rauman museon näyttelysarjaa Raumalaisia mestarinyplääjiä ollen näyttelysarjan neljäs näyttely mestarinyplääjien Hulda Penttilän, Impi Alangon sekä Jenny Engrenin jälkeen.



Biinu täyttäessään 70-vuotta (1938)

Kirjan ja näyttelyn tuottanut projekti alkoi loppuvuonna 2007 tiedustellessani Rauman museon johtajalta aihetta käsityötiedettä koskevaa pro gradu -tutkielmaansa varten. Sopiva aihe löytyi ja lukkoon lyötiin tutkimusaihe mestarinyplääjästä, joka tutummin tunnettiin Lundströmin Biinuna. Tämä raumalainen Lundströmin Biinu eli vuosina 1868–1952 ja valmisti ammattimaisesti käsityönä nyplättyä pitsiä aikana, jolloin käsityöllisen pitsin arvostus ja ammattitaito olivat kuolemaisillaan. Biinu oli yksi taitavimmista nyplääjistä 1900-luvun alussa ja on pitkälti hänen ansiotaan, että taito saatiin tuolloin elvytettyä Raumalla. Se ei siis suinkaan ole itsestäänselvyys, että Raumalla osataan edelleenkin nyplätä.


Lundströmin Biinu

Teoksessa Mestarinyplääjä Johanna Sabina Lundström kerrotaan sanoin ja kuvin raumalaisen nyplääjänaisen elämää 1800-luvun lopulta 1940-luvulle, tämän ammatillisista saavutuksistaan ja siitä millainen hän oli yksityishenkilönä. Näyttelyssä on esillä Biinun henkilökohtaisia esineitä, hänen valmistamiaan pitsejä, valokuvia sekä muuta autenttista esineistöä. Lähes kaikki esineet ovat yksityiskokoelmista, osa Ruotsista asti. Kirjaa ja näyttelyä varten projekti sai apurahaa Erkki Paasikiven säätiöltä sekä Pitsikeskus Emeliasta. Saatujen apurahojen perusteella voinen tyytyväisenä todeta, että tehty työ on noteerattu muuallakin, kuin vain asiasta kiinnostuneiden keskuudessa.



Biinusta kertovan kirjan kansi

Näyttelyn avajaisista kerrottakoon, että tapahtumassa puhuivat kirjan kirjoittajan lisäksi Rauman kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan puheenjohtaja, Rauman museon johtaja sekä Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikön johtaja. Mielenkiintoisen arvovaltainen puhujakaarti etten sanoisi – tosin omasta puolestani en voi juuri kehuja kerryttää.

Tokihan tähän sisältyy pieni mainospläjäyskin: näyttely on avoinna Rauman museon Vanhalla Raatihuoneella museon avoinnaoloaikojen puitteissa noin kahden vuoden ajan ja kirjaa myy Vanhan Raatihuoneen yhteydessä oleva museokauppa Kistupuad.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Vertexkimara

En kerro kuinka jouduin naimisiin, lauloi Irwin aikoinaan. Mutta mulle avautui osittain nykyinen työ Vertexin kautta. Kokoilin tähän joitain piirustuskia, mitä tuolta höyrykoneen uumeista löytyi. 


Useless box suunnitelma. Tämän ehdottoman hyödyllisen vimpaimen toimintaan voi perehtyä tuolta: Useless box
Boxin ytimenä on Picaxe8 mikrokontrolleri ja toimintalaitteena mikroservo. Elektroniikat olisi valmiina ja boxinkin osat jossain, eli perinteinen projektihan tästä sitten tuli.


Näitä kaapistoja hahmottelin purssseuran jollarannan pukuhuoneisiin. Projekti on edelleen vaiheessa tai jopa hylätty


Yksityiskohta tekstiilityön aineopintojen sisustussuunnitelmasta. Loisteputkivalaisinhan siinä killuu.


Tämähän oli vain "koristeena" tuolla sisustussuunnitelmassa. Aiheeseen saattaa tulla jotain päivitystä tulevaisuudessa. Lue: heikko hetki deal extremen radio-ohjain osastolla yhdistettynä pikkupoikana lennokkikerhossa syntyneeseen kiinnostukseen aiheesta.


Puuteknologian perusopinnot ja aiheena levytyö. Jostain syystä paperisena löytyy ihan toisen kokoinen suunnitelma, mutta sitä toteutunutta suunnitelmaa ei löytynyt sähköisenä. Kapine asustaa tuossa yläkerran aulassa ja se on syönyt sisäänsä runsaan määrän tyynyliinoja yms. Niin ja se on siis sen paperilla olevan suunnitelman mukainen.


Sakset löytyvät niinikään sisustussuunnitelmasta leikkuupöydältä.


Ikean tuoli myöskin siinä sisustussuunnitelmassa


Tämmöiseen törmäsin aikoinaan gradua tehdessä. Joku ämerikkalainen craft & science lehti piti sisällään artikkelin koulun yrittäjyyskurssista, missä olivat tuottaneet lapsille tämänlaisia potkuvoimalla eteneviä fokkereita ja sitten myyneet paikallisella torilla. Kokoluokka lentskarilla on plastomopon kanssa samaa luokkaa. Pahoittelut syksyn vertexikurssilaisille, mutta tästä tuli se idea siihen harjoitustyöhön.

Aiheeseen liittyen tuolla höyrykoneella on hyvin keskeneräisinä vielä sarjaan kuuluva sopwith camel piirustukset, että punaisella paronilla olisi vastusta kirkkaalla ranskan taivaalla.

Ja tietenkin vielä on piirustuslaudalla tuttu koirankoppi cameli...
Ei muuta kuin neulomaan pitkiä kaulahuiveja :)




lauantai 4. tammikuuta 2014

Palvelukseen tarvitaan didaktikko tai pedagogi

No joku muukin tähän voidaan palkata...

Erosin sitten pitkäaikaisesta suhteesta ja lähdin uuteen suuntaan. Taakse jäi kesätyö, mihin menin toukokuussa 2004. Oli hieman pidempi kesäduuniblues.

Toivottavasti pitävät jatkossa hyvää huolta Kalevista...