Joulusukka

Joulusukka on huopaa ja se on tehty vissiin ekalla luokalla.

Sukat malli Cajander

Sain tänään ikävän uutisen. Näiden sukkien saaja syntyi ja siirtyi enkeliksi.

Osanottoni ja voimia pikkuenkelin vanhemmille.

Ressukaverin tuleva vauva saa yllätyssukat pian postissa. Malli Cajanderissahan vain jaettiin kokardi, vyö ja kivääri. Näissä sukissa kokardi on sukan kärjessä.

Arkistojen aarteita: Joulukorttitonttu

Joulukorttitonttu on tehty tarhassa tai ekalla luokalla.

Tonttu on syönyt joulukortteja valmistumisestaan saakka ja nykyään se jatkaa meillä perinnettä. Siinä on hyvä säästää edellisvuotiset joulukortit, niin voi tarkistaa sitten keneltä oli joulukortteja tullut.

Aikas huimaa, kuinka paljon äitee oli säästänyt mun vanhoja käsityötuotteita. Sarja "arkistojen aarteita" ei ihan heti lopu.

Jotain jäi mukaan kliinisen lääketieteen labrasta

Höpötiitti A luki häkin päällä.

 Rotan "nahka"

Tässä vielä puuttuu täytteet

Jee mä löysin täältä kaverin...

Sukkatehdas toimi taas

Koulukaveri kysyi joskus luennolla, tekisinkö sille sukat. Tollaset sitten tuli tehtyä. Lankana on seitsemän veljestä ja varsi on ensin tehty 1o1n ja sitten jatkoin joustinneuletta 3o1n. Muutoin ihan perussukat.

Operaatio tuntemattoman sotilaan villasukat

Alkukasvatuksen luennoilla tuli valmiiksi joskus kauan sitten aloitettu sukkapari.

Pohjaan tein mielenkiintoisen kokeilun. Tein koko pohjan puolipatenttineuletta ja kärkikavennus on seiskan vyötteen ohjeella, mutta en tehnyt sitä puikon viimeiseen tai ensimmäiseen vaan viimeistä edelliseen. Koko on 39 - 40.

Ajattelin lähettää sukat tuonne:

http://www.sotilaskotiliitto.fi/operaatiovillasukka.html

Nämä sukat on lahja Sinulle Sotilaskotiliiton 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Sukat kutoi ylikersantti Atso. aijakutomo.blogspot.com Toivotan Sinulle oikein antoisaa varusmiespalvelusaikaa ja tervetuloa reserviläistoimintaan palveluksen jälkeen.

Gradu nipussa wohoo!

Kauhia synnytys olikin, mutta nyt on gradun kritiikkiversio jätetty tarkastettavaksi.

Jos sen vielä ehtisi joululahjaksi saamaan kansiin...

Kolmisen vuotta sitten prosessi taidettiin aloittaa ja jotain todellista saatiin aikaan viime keväänä.

Hiljaiseloa

Viime aikoina täällä on ollut hieman hiljaista. Aikani on kulunut lähinnä prokrastinaation ja progradun parissa.

Tässä on vetoketjun toiminnasta animaatio. Pitkään tuota katsoin, muttei se koskaan lopu...



Miksi vetskarissa lukee YKK?

No tietenkin voitaisiin käyttää yrityksen nimeä: Yoshida Kogyo Kabushikikaisha. Edelleen kannatan tuon YKK-nimen käyttöä, vaikka voisihan pikku simassa yrittää tuota lausua.

Mitenkäs ompelukone tekee tikin?

Jostain intterneettin syövereistä löysin tällaisen animaation.

http://kuvaton.com/k/z8j.gif

Äijäpitsiä

Viime ajat on ollut blogissa hiljaiseloa. Työt on haitanneet vapaa-ajan harrasteita. Toukokuussa tuli askarreltua vene vesille niinä muutamana vapaapäivänä, milloin ei ollut ympäripyöreitä päiviä töissä.

Telinevoimistelua työpäivän verran, niin ei sitä oikein illalla enää jaksa yhtään mitään tehdä. Työpaikatkin on miellyttäviä... Pahoittelut huonosta kuvasta, tuolla oli kokolailla pimeää ja työnantaja hankki halvimmat puhelimet työpuhelimiksi. Alla on vain 15 metriä tyhjää ja seison 2" putkella.

Viime talvena sijoitin AR-sorvaamon pieneen matkatyynyyn ja sillä olen nyt työstänyt hieman Äijäpitsiä. Tyyny on kyllä todella pieni, mutta se opettaa hieman nöyryyttä, kun meinaa kiristäessä vetää sen lattialle.



Tyynyssä on valmistumassa 14 parin Spindeli-kirjanmerkki.



Spindeli-kirjanmerkki ja liinaplätti-kirjanmerkki on jo valmistunut:



Matkatyynyä voi vaikkapa käyttää veneessä:

Kässän perusopintojen aarteita

Kaivelin tuossa todellisia historian arkistoja. Avasin vanhan "höyrykoneaikaa" edustavan läppärin ja mitäs sieltä löytyi – kässän perusopintojen vaatetuskurssin raportti keväältä -06 ja muutamia kuvia hienosta vaatekokonaisuudesta.

Selailin erilaisia vanhoja käsityölehtiä ja vuoden 1968 Burda-lehdessä näin kuvan, missä naisella oli merimiespaita ja siihen kuuluva hame. Minulla ei ollut mitään selkeää tarvetta vaatekokonaisuudelle, mutta nähtyäni edellä mainitun merimiespuvun sain siitä idean. Itselläni on kulunut kymmenen vuotta siitä, kun olen saanut käyttää edellisen kerran merimiespukua. Merimiespuvusta ei ole käyttövaatteeksi, mutta naamiais- tai teatteriasusteena sillä voi olla käyttöä.

Lyhythihaisena ja lyhyillä punteilla merimiespuku on kuin aikamatka 1900-luvun alkupuolen pikkupoikien kesäasusteeseen. Piirtäessäni hahmomallille tummansinistä merimiespukua, päätin tehdä merimieskauluksen päällisen kiinteänä ja valkoisena koristettuna sinisellä nauhalla. Perinteisesti merimiespuvun irtokaulus on tummansininen kolmella valkoisella raidalla. Suunnittelun kuluessa päätin tehdä myös aluspaidan pukuun. Aluspaita on sini - valko vaakaraidallinen t-paita. Suunnitelmaan kuului myös hahmotelma nilkkaimista ja merimieslakista.

Housun kaavat kuosittelin omien mittojeni mukaan tehdystä housun peruskaavasta. Housujen kuosittelu oli melkoisen haastavaa, koska en löytänyt luukkuhousujen kuositteluun apua internetistä tai vaatetuksen peruskirjallisuudesta. Käyttäessäni edellisen kerran merimiespuvun housuja ei housujen tekninen rakenne erinäisistä syistä ollut pääasiallinen kiinnostuksen kohteeni. Kuosittelussa lähtökohtana oli etukappaleen luukun muokkaaminen. Luukun johdosta housujen etukappale muodostui yhdestä kappaleesta. Etu- ja takakappaleiden väliin jouduin lisäämään kiilakappaleen.

Merimiespaidan kaavan muokkasin Ottobre-lehden college-takin kaavoista. Hihojen lyhentäminen puolihihaksi oli ensimmäinen muutos ja toisena muutoksena oli merimieskauluksen lisääminen. Alkuperäinen kaava oli pyöreällä pääntiellä ja vetoketjulla. Kuosittelussa poistin keskiedusta sauman ja lisäsin merimieskauluksen.

Aluspaidan kaavoina käytiin suoraan Ottobre-lehden valmista t-paidan kaavaa.

Materiaalina paidassa ja housuissa on Hämeenlinnan Verkatehtaan villatoimikasta. Kauluksen päällinen on puuvillatoimikasta, missä on seassa 5 % elastaania ja se joustaa vain kuteen suuntaan. Asustetta ei ole ajateltu käytettävän likaiseksi, joten siinä ei ole otettu huomioon materiaalien helppoa puhdistettavuutta. Aluspaita on puuvillaneulosta.

Housujen hankala rakenne ja paidan alkuperäisen kaavan neulokselle kuosittelu vaikuttivat lakanakankaisten sovitusmallien tekoon. Lakanamallien teossa jouduin käymään lävitse koko asusteen rakenteen. Mallien valmistumisen kera tarkentuivat yksityiskohdat, kuten hihansuun käänne.

Vaatteen ompelu oli tässä prosessissa pienin osuus. Aikaa ja tuumaustaukoja kului eniten kuositteluvaiheessa. Antoisaa työskentelyssä oli lähteä kuosittelemaan tyhjältä kaavapaperilta. Kahlattuani ensin kaulaa myöten suossa housujen kuosittelun kanssa, paidan muokkaaminen valmiista kaavasta oli hyvinkin helppoa ja nopeaa. Prosessissa sai käyttää monipuolisesti erilaisia kuosittelun ja ompeluteknologian oppeja. Tyytyväinen olen asusteen tasapainoiseen kokonaisuuteen ja omaan oppimisprosessiin. T-paidan ompelu saumurilla oli miellyttävä kokemus, kun saumuri tavoistaan poiketen suostui kanssani yhteistyöhön. Tulevaisuutta ajatellen; kaavan muokkaamiset ja leikkausjärjestyksen muokkaus vie tämänkaltaisen prosessin ajasta 90 %.

Merimiesnuttu on edelleen silloin tällöin käytössä. En olis silloin neljä vuotta sitten uskonut, että sitä tulisin koskaan käyttämään.



Kevään 2010 Sitsit

Turhauttaako?

Aina välillä on mukava suorittaa jotain todella jalostunutta joutenoloa.

Akuuttiin jalostuneen joutenolon purkautumiseen on kuplamuovi eli paukkumuovi eli .... aivan loistavaa sisältöä.

Kuplamuovejahan on erilaisia, yleensä vaasin ympärille kietaistaan sellaista hieman alle sentin kuplalla olevaa. Paukahdushan on hyvin terävä ja pienellä pinta-alalla on paljon paukutettavaa. Kiertämällä saa jopa konekiväärimäisiä efektejä.

Isompien kapineiden ympärillä on jopa tuumasilla kuplilla varustettua paukkua. Se on yleensä niin sitkeää, ettei siihen tahdo sormivoimat riittää ja parhaimmillaan se paukahtaakin kantapään alla.

Mikäli on niin onnellisessa asemassa, että käytettävissä on trukki, niin varastokäytävän lattialle on hyvä levittää erilaisia paukkuja peräkkäin ja ajaa siitä yli hiljalleen trukilla. Ääni on korvia hivelevä ja laukeamattomia ei trukinpyörien jälkeen jää laisinkaan.

Tuolta virtuaalista paukkumuovia http://www.puffgames.com/bubblewrap/

Paukuttelemisiin!

Hauskaa pääsiäistä

Tarhassa tai päiväkerhossa toteutettu Tipu toivottaa Hauskaa ja Munarikasta Pääsiäistä!


p.s. Älkää syökö liikaa mämmiä

Kotitalokierros

Googlen katukuvat on ihan hauskoja, päätin tehdä pienen kierroksen vanhoihin kotitaloihin.

1975 - 78 Oikeestaan ei vois asua keskemmällä kaupunkia

Näytä suurempi kartta

1978 - 82 Sama kortteli kuin edellinen

Näytä suurempi kartta

1982 - 88 Tää oli jo aikas laitakaupungilla koulumatkaakin oli hurjat 750 m

Näytä suurempi kartta

1988 - 96 Muutettiin maalle, tästä 5 kilsaa pohjoiseen, niin näki ekat lehmät

Näytä suurempi kartta

Tämmösiin osoitteesiin postit tuli 1995 - 96 Kumma juttu, ettei lähempiä kuvia ole saatavilla ;)

Näytä suurempi kartta

Näytä suurempi kartta

1996 - 1998 Tämä oli ihan ensimmäinen oma koti.

Näytä suurempi kartta

1998 - 2003 Tässä sai hankittua ekan asuntolainan

Näytä suurempi kartta

2003 - Opiskelija-asumista parhaimmillaan

Näytä suurempi kartta

Aika vähän on osoitteita kertynyt.

Lehtori yritti polttaa opiskelijan auton!

Tuolla raflaavalla otsikolla päästään käsiksi parin viimepäivän autorempan tunnelmiin. Käväsin näyttämässä ranskalaista siirtovälinettä katsastussedälle ja katsastussetähän nappas siihen sellaisen aina niin mieltä ylentävän "hylätty"-leiman. Itse viat ei olleet mitään maailmaa kaatavia, mutta tiedossa oli, että niihin vikoihin käsiksi pääseminen autossa on viheliäistä. Vikakohteet sijaitsivat pyörien tukivarsissa ja jokainen voi viettää hetkisen miettimällä, kuinka helppoja avattavia ovat pultit, jotka ovat olleet puolisen vuotta vuodesta suolavesikylvyssä vuodesta -98.

Näppäränä tk-janppana sitten tein sotasuunnitelman ranskalaisen siirtovälineen kuntoon saattamisesta. Takaa vaihdoin vain ne yhdet tukitangot, jotka olivat väljistyneet (ihme tavaraa nykyään, kun mikään ei kestä 12 vuotta tai liki 370 tkm) ja laitoin takajarruihin uudet jarrupalat. Tässä oli taasen havaittavissa, että hyvää ja halpaa ostaessa pitää ostaa molemmat. Vanhat jarrupalat olivat taattua varaosakaupan halpakamaa ja ne oli kuluneet jo täysin, kun samassa ajassa etujarruissa olleet "oikeanmerkkiset" palat olivat edelleen kuin uudet. Nyt on takanakin "oikeanmerkkiset" jarrupalat. Touhuamisessa ei tapahtunut mitään suunnatonta tai maailmaa räjäyttävää. Itseasiassa homma sujui oikein mukavasti ja mallikkaasti. Moottorin öljynvaihtokin tuli siinä saalla tehtyä. Ainoastaan yhteen sormeen piti laittaa kaikkivaivatparantavaa Mikki Hiiri laastaria.

Ongelmat ja vääntö alkoikin sitten, kun ryhdyin touhuamaan etupään osien vaihtoa. Iskunvaimentimen yläpäässä on laakerit, minkä varassa etupyörä kääntyy ja ne oli katsastussedän mielestä vaihtokunnossa. No jokatapauksessa joutuisin purkamaan koko etupään jousituksen, niin aattelin sitten samalla vaihtaa etuiskunvaimentimet.

Aloitin hommat repsikan puolelta. Iskarin irrottaminen oli sanalla sanoen mielenkiintoista ja siinä touhutessa sain sopivasti kädet täyteen pieniä haavoja. Vanha laakeri oli sellaisessa kunnossa, että päälleni satoi laakerikuulia, kun otin iskarin pois etulokasuojan sisältä. Ei se katsastussetä ihan turhasta niuhottanut. Olin oikein tyytyväinen homman suoritukseen ja lopputuloksena lokarin sisällä maailmaa ihmetteli uusi iskari.

Kuskin puolelle sitten lähdin touhumaan samaa hommaa. Sain iskarin alapään irti pyörännapa-olkavarsi kombinaatista ja yhtäkkiä kuului julmettu lirinä jostain. Näppäränä poikana tein Knatterton tyylisen johtopäätöksen, että jostain tulee nestettä lattialle, koska täällä lirisee. Nestevuodon paikkakin löytyi, se tuli vetoakselin sisäpäästä ja se oli vaihdelaatikon öljyä. Olin sitten vetänyt olkavartta hieman liikaa ulos ja olkavarressa on kiinni vetoakseli, joka siis oli liukunut ulos vaihdelaatikosta. Hetkisen siinä sitten vääntelin osia eri asentoihin ja totesin, ettei sitä taida saada paikalleen ilman lisäkäsiä. No auto jäi yöksi autohallille ja aamulla hakemaan ensin vaihdelaatikkoon uudet öljyt ja lisäkädet mukaan.

Vetoakseli saatiin takaisin paikalleen ja iskarisysteemit paikalleen. No hommanhan piti olla sitten niinkuin valmis. Vielä alapallonivelen kiristäminen, renkaat alle ja eikun kovaa ajoa seuraavat 300 tkm. Jostain syystä alapallon mutteri hyppäsi kierteiltään ja tuli pieni tenkkapoo. Ongelma oli hieman isompikin, koska pallonivelen varrestakin lähti kierteet kävelemään kierteiden hautausmaalle. Ryhdyttiin sitten tutkimaan alapallonivelen ongelmaa ja korjausoppaan selailun jälkeen apukädet kiinnitti huomionsa pieneen tekstinpätkään: "Ole myös työskennellessäsi koko ajan riittävän varovainen, jottei alapallonivelen suojakumi pääse hiukkaakaan vahingoittumaan.". No pallonivelen kumi oli hieman revennyt irrotustouhussa, eli tuloksena oli vielä kaiken päälle alapallonivelen vaihto.

Kahvitauko ja vierailu naapurissa olevaan varaosaliikkeeseen ja uudet alapallonivelet matkaan mukaan. Takaisin auton viereen ihmettelemään pallonivelten vaihtoa. Pallonivelen asennukseen oli jokin ranskalainen ajoneuvoinsinööri keksinyt: "tehdään tää pallonivelen vaihto todella hankalaksi, kun meillä täällä tehtaalla on ihan käyttämättömänä nämä erikoistyökalut nro 0615J, niin alapallonivelhän voisi olla kiinnitetty kyseisellä työkalulla". Kaiveltiin siinä työnohjaajien työkalujemmoja ja yritettiin etsiä, josko löytyisi sopivaa työkalua. Tulos oli kehnonlainen ja työkaluvalmistus oli seuraavana ohjelmassa. Metallityöt on, jos vertaa niitä puutöihin, aina ollut minulle helposti lähestyttäviä ja sujuvia. Ei mennyt kauaakaan, kun putkesta ja metallitangosta oli syntynyt pallonivelen avaustyökalu melkein kuin työkalu nro 0615J. Työkalu paikalleen ja reipas vääntö putkitongeilla. Tuloksena oli avaimen hyppääminen ja yhden nastan repeäminen työkalusta. Pallonivel ei hievahtanutkaan, mikä ei sinänsä ollut lainkaan yllättävää.

Nyt alkoi olla jo uskonpuutteen hiipiminen puseroon todella lähellä. Ei tätä niveltä saa vaihdettua lainkaan "kotikonstein". Mutta miten tän ranskalaisen siirtovälineen saa siirrettyä johonkin asianmukaiseen korjaamoon, kun siinä ei ole etupyörän ripustus paikallaan? Lehtori SK oli siinä puuhaamassa omiaan ja tuli mukaan ihmettelemään siirtovälineremonttia. Aikansa katseltuaan hän haki hyllystä reilun metrin mittaiset putkitongit ja tuumasi, että kyllä se näillä irtoaa. Apukädet nauroi jättimäisille putkitongeille: "kyllä isot työkalut on aina miehekkään näköisiä". Väänsimme siinä hetken putkitongeilla ja tuloksena oli muodottomaksi muotoutunut pallonivelen juuri. Tämä muodonmuutos tietenkin aiheutti sen, ettei työkalu nro 0615J enää ikinä voisi avata palloniveltä. Mieleen hiipi taasen se kyltti minkä näin jossain korjaamolla: "Hyvät vaimot! Korjaamme kyselemättä kaiken, mitä miehenne on jo yrittänyt korjata." Lehtori SK sitten keksi ratkaisun ongelmaan ja haki paikalle kaasuhitsausvälineet. Hetken kuluttua sininen liekki loimotti ja lehtori ryhtyi polttamaan opiskelijan autoa. Lämpöä pallonivelen juureen ja uudestaan putkitongeilla kiinni ja pienellä narahduksella pallonivel aukeni. Tunne oli kuin Die Hard elokuvan kassakaapin avauskohtauksessa, korvissa soi sama musiikki. Uuden pallonivelen asennuksessa ei ollut mitään mainittavaa vaikeutta ja toisen puolen pallonivel aukeni todella helposti, kun metodit olivat selkeänä käytössä. Aikaa jälkimmäisen pallonivelen avaamiseen meni noin 1/5 ensimmäisen nivelen avaamisesta. Vielä uudet öljyt vaihdelaatikkoon ja voilá ranskalainen siirtoväline oli taasen ajokuntoinen. Käynnistelin sitten ranskalaista siirtovälinettä ja se olikin melko heikon oloista, koska radio oli ollut tietenkin päällä pari päivää, niin akkuhan oli melko sippi. Lähti se kuitenkin käyntiin.

Tein itse ja säästin metodilla kun näitä hommia tekee, niin ei oikeen voi tuntipalkkaa laskea. Aikaa koko systeemiin meni melkoisesti, mutta taas sai kokemusta auton korjaamisesta. En ollut koskaan aikaisemmin kyseisiä osia vaihdellut mihinkään autoon, joten tyhjältä pöydältä jouduin liikkeelle lähtemään. Yhteensä hommaan meni 27 h, mistä apukädet oli mukana 9 h.

Vaihdettuihin osiin meni ~350 € ja jos korjaamon laskutustunti olisi 45 €/h. Korjaamo ehkäpä tekisi homman kahdessa ja puolessa työpäivässä, niin työn hinta olisi ollut 900 €. Kokonaissummaksi olisi tullut 1250 € ja mun mielestä se on aikas julmettu summa. Tästä kyllä vielä puuttuu nelipyöräsuuntauksen hinta, mihin sain ajan vasta maanantaille. Pitää sitten päivittää loppusummat kohdilleen. Eihän auton pito mitään ilmaista ole, mutta itsetekemällä säästää huomattavia summia rahaa. Joitain hommia kyllä voi suoraan laskea, että ne on kannattavampaa teetättää korjaamolla, koska ne on hankalia tai todella työläitä esimerkiksi nokkahihnan ja vesipumpun vaihdatin aikanaan korjaamolla, kun oli vielä hyvä tarjous hommasta. Onneksi on käytössä koulun autohalli, niin pääsee tekemään asianmukaisissa tiloissa hommia. Takavuosina on tullut ylläpidettyä pariakin autoa ihan vain taivasalla rivitalon pihassa. Enää ei oikein taivasalla viitsisi könytä auton kimpussa.

Taidan lähettää jonain heikkona hetkenä Alfamer kustantamoon pienen tekstinpätkän, millä voisivat korvata nykyisen korjausoppaan ohjeen: "alapallonivelen vaihto on kotikonstein lähes mahdotonta, teetä alapallonivelen vaihto valtuutetussa korjaamossa". Ei se mahdotonta ole, tarvitaan vain hitsausliekki ja isot putkitongit...

Lisäys 8.3-10 Nelipyöräsuuntaus kustansi 70€ ja pieniä heittoja oli. Jälkikatsastus oli läpihuutojuttu, inssi vain kurkkas alle ja tuumas, että uusia osia näkyy. Nyt ei muuta kun kovaa ajoa...

Kuva: Markku Mäkelän sivulta http://www.kolumbus.fi/markku.makela/index.html

Opinnäytetyö villasukat

Lankatekniikoiden kurssilla käsityötieteen perusopinnoissa tehtävänä oli villasukat. Päätin kokeilla kirjoneuleen käyttöä sukan varsissa ja olihan se mielenkiintoinen kokeilu. Aluksi piti tehdä salmiakkikuvioita, mutta vaihdoin sen hakakuvioksi. Neuloessa oli ihan kiittettävä laskeminen, että kuvio liikkui oikeassa suhteessa. Vahinko vain ettei kuvassa näy toinenkin sukka, koska siinä kuvio kiertää vastakkaiseen suuntaan. Kantapää on puolipatenttia ja lankana on Novitan Nalle. Sukan varsi ei käytännössä paljoa jousta, joten sukkien käyttömukavuus ei ole parhaimmasta päästä. Varsi on nurjalla kulkevan lankakierron takia melko paksukin.

Ihan onnistunut kokonaisuus, vaikka nuo ovat vasta toiset tekemäni sukat. Kun vanhalla iällä aloittaa uusien tekniikoiden opiskelun, niin ei vielä ole paljoa ehtinyt valmiiksi saamaan.

Kissa nimeltä Julius

Alkukesästä 1982 meille tuli kissa. Komea frakkipukuinen katti, jonka rodusta olimme ihan varmoja, että se on Nuubialainen temppelikissa. Julius oli kuulemma 2-vuotias, kun sen meille välitti Kissojen katastrofiyhdistys.

Julius oli todellinen koti- ja ihmiskissa. Tykkäsi olla sylissä ja muutoinkin ihmisläheinen. Joskus sitä pohdittiin, että ehkä se vielä jonain päivänä puhuukin meille. Pienelle Äijäkutojalle Juliuksesta oli paljon iloa, kun koulun jälkeen oli jotain seuraa kotosalla. Ainakin siitä asti olen ollut kissaihmisiä.

Monta kissa-aiheista piirustusta on tullut tehtyä ja hieman muutakin:



Muistelujeni mukaan tämä käsinukke on tehty ekalla luokalla. Käsinukke on huopaa ja detaljit on liimattu. Opettaja on varmaankin ommellut kappaleet yhteen, koska se on koneommelta.

Julius vietti kerrostalokotikissan elämää ulkoillen parvekkeella ja nukkuen mieluiten liinavaatekaapissa. Valjaissa ulkoilu ei oikeen onnistunut koskaan, kun kissalta suli jalat alta, jos sille laittoi valjaat. Kesällä se pääsi toteuttamaan villejä tappajanvaistoja mökillä, missä se piti meidät hyvin ruuassa. Mieleenpainuneita saaliita oli ainakin: vaskitsa, lähes elävä variksenpoikanen, minkä se päästi pirttiin irti, maamyyrä, joka on todella söpö otus millä on hieno samettinen turkki (pienenä mun suosikki oli Myyrä-piirretty).

Julius saavutti 8 vuoden iän ja rupesi jo muistuttamaan vanhaa kissaa, mutta sitten muutettiin rivitaloon ja mitä tapahtui - Julius nuortui heti ainakin 10 vuotta, kun pääsi viettämään ulkoilevan kotikissan elämää. Viihdyttihän se kovasti meidän henkilökunnan elämää, kun kissa halusi ulos terassin ovesta ja hetken kuluttua se oli talon kiertäneenä naukumassa sisään ulko-ovesta. Eli tyypillisintä kissan toimintaa. Pieniä hankaluuksiakin siitä aina välillä koitui, kun alueella ulkoili muitakin otuksiakin. Useita pieneläinklinikkareissuja joutui tekemään, kun milloin oli poski purtu puhki tai korvat oli muutoin vain repaleina.

Loppuvuodet vanhan kissaherra Juliuksen elämä järkyttyi, kun taloon tuli uudeksi asukkaaksi laboratorionoutajan pentu. Pentukoira kulki matalana lattioilla ja Julius kulki kissamaiseen tapaan huonekaluja pitkin ja sähisi koiralle. Kyllä siinä oli koiralle kova koulu. Juliuksen aika jätti sitten lopullisesti, kun leikatuilla kollikissoilla niin yleinen munuaisvaiva iski lopullisen niitin. Viimeisen nukkumapaikan Julius sai orvokkipenkistä, mikä oli kesäisin sen päivänokos- ja väijypaikka. Laboratorionoutaja vartioi pari päivää tiivisti kissakaverinsa lepopaikkaa ja oli sekin vähän ihmeissään, että mihin se kissa katosi.

Meillä Julius oli 16 vuotta ja mikäli se oli kaksivuotias meille tullessaan, niin ikää oli lopulta 18 vuotta. Melkoinen ikä kissalle.

Monta vuotta meni välillä kissatonta elämää, mutta onneksi taas on kissa taloudessa.

Laivakissa Emppu

Stopmotion animaatio

Laitetaan arkistojen aarteita näkyville.



ROKL:n kuvataiteen vapaavalintaisen animaatiokurssin tuotos. 536 still-kuvaa Pääosin yksi still näkyy 4/25sec. Video on prosessoitu Final Cut ohjelmistolla ja muzakit on tehty Soundtrack ohjelmalla.

Äijäsukat

Naapuriin tuli uusi pikkuäijä ja outo naapurinsetä toimitti heti pienet sukat. Paleleminen on *erseestä ja yleensä paleleminen johtuu pelkästään väärästä varustuksesta.



Sukat on neulottu nallelangasta ja tarkentavina mittoina on: varressa 30s edestakaisneuletta n. 25 krs, parilla kerroksella kavennus 28s ja terän pituus n. 10 cm

Luomisen tuskaa

Pitää sitä vissiin perustaa jokin paikka, mihin voi julkaista kaikkea käsien läpi kulkevaa tavaraa.