Kässän perusopintojen aarteita

Kaivelin tuossa todellisia historian arkistoja. Avasin vanhan "höyrykoneaikaa" edustavan läppärin ja mitäs sieltä löytyi – kässän perusopintojen vaatetuskurssin raportti keväältä -06 ja muutamia kuvia hienosta vaatekokonaisuudesta.

Selailin erilaisia vanhoja käsityölehtiä ja vuoden 1968 Burda-lehdessä näin kuvan, missä naisella oli merimiespaita ja siihen kuuluva hame. Minulla ei ollut mitään selkeää tarvetta vaatekokonaisuudelle, mutta nähtyäni edellä mainitun merimiespuvun sain siitä idean. Itselläni on kulunut kymmenen vuotta siitä, kun olen saanut käyttää edellisen kerran merimiespukua. Merimiespuvusta ei ole käyttövaatteeksi, mutta naamiais- tai teatteriasusteena sillä voi olla käyttöä.

Lyhythihaisena ja lyhyillä punteilla merimiespuku on kuin aikamatka 1900-luvun alkupuolen pikkupoikien kesäasusteeseen. Piirtäessäni hahmomallille tummansinistä merimiespukua, päätin tehdä merimieskauluksen päällisen kiinteänä ja valkoisena koristettuna sinisellä nauhalla. Perinteisesti merimiespuvun irtokaulus on tummansininen kolmella valkoisella raidalla. Suunnittelun kuluessa päätin tehdä myös aluspaidan pukuun. Aluspaita on sini - valko vaakaraidallinen t-paita. Suunnitelmaan kuului myös hahmotelma nilkkaimista ja merimieslakista.

Housun kaavat kuosittelin omien mittojeni mukaan tehdystä housun peruskaavasta. Housujen kuosittelu oli melkoisen haastavaa, koska en löytänyt luukkuhousujen kuositteluun apua internetistä tai vaatetuksen peruskirjallisuudesta. Käyttäessäni edellisen kerran merimiespuvun housuja ei housujen tekninen rakenne erinäisistä syistä ollut pääasiallinen kiinnostuksen kohteeni. Kuosittelussa lähtökohtana oli etukappaleen luukun muokkaaminen. Luukun johdosta housujen etukappale muodostui yhdestä kappaleesta. Etu- ja takakappaleiden väliin jouduin lisäämään kiilakappaleen.

Merimiespaidan kaavan muokkasin Ottobre-lehden college-takin kaavoista. Hihojen lyhentäminen puolihihaksi oli ensimmäinen muutos ja toisena muutoksena oli merimieskauluksen lisääminen. Alkuperäinen kaava oli pyöreällä pääntiellä ja vetoketjulla. Kuosittelussa poistin keskiedusta sauman ja lisäsin merimieskauluksen.

Aluspaidan kaavoina käytiin suoraan Ottobre-lehden valmista t-paidan kaavaa.

Materiaalina paidassa ja housuissa on Hämeenlinnan Verkatehtaan villatoimikasta. Kauluksen päällinen on puuvillatoimikasta, missä on seassa 5 % elastaania ja se joustaa vain kuteen suuntaan. Asustetta ei ole ajateltu käytettävän likaiseksi, joten siinä ei ole otettu huomioon materiaalien helppoa puhdistettavuutta. Aluspaita on puuvillaneulosta.

Housujen hankala rakenne ja paidan alkuperäisen kaavan neulokselle kuosittelu vaikuttivat lakanakankaisten sovitusmallien tekoon. Lakanamallien teossa jouduin käymään lävitse koko asusteen rakenteen. Mallien valmistumisen kera tarkentuivat yksityiskohdat, kuten hihansuun käänne.

Vaatteen ompelu oli tässä prosessissa pienin osuus. Aikaa ja tuumaustaukoja kului eniten kuositteluvaiheessa. Antoisaa työskentelyssä oli lähteä kuosittelemaan tyhjältä kaavapaperilta. Kahlattuani ensin kaulaa myöten suossa housujen kuosittelun kanssa, paidan muokkaaminen valmiista kaavasta oli hyvinkin helppoa ja nopeaa. Prosessissa sai käyttää monipuolisesti erilaisia kuosittelun ja ompeluteknologian oppeja. Tyytyväinen olen asusteen tasapainoiseen kokonaisuuteen ja omaan oppimisprosessiin. T-paidan ompelu saumurilla oli miellyttävä kokemus, kun saumuri tavoistaan poiketen suostui kanssani yhteistyöhön. Tulevaisuutta ajatellen; kaavan muokkaamiset ja leikkausjärjestyksen muokkaus vie tämänkaltaisen prosessin ajasta 90 %.

Merimiesnuttu on edelleen silloin tällöin käytössä. En olis silloin neljä vuotta sitten uskonut, että sitä tulisin koskaan käyttämään.



Kevään 2010 Sitsit