Lehtori yritti polttaa opiskelijan auton!

Tuolla raflaavalla otsikolla päästään käsiksi parin viimepäivän autorempan tunnelmiin. Käväsin näyttämässä ranskalaista siirtovälinettä katsastussedälle ja katsastussetähän nappas siihen sellaisen aina niin mieltä ylentävän "hylätty"-leiman. Itse viat ei olleet mitään maailmaa kaatavia, mutta tiedossa oli, että niihin vikoihin käsiksi pääseminen autossa on viheliäistä. Vikakohteet sijaitsivat pyörien tukivarsissa ja jokainen voi viettää hetkisen miettimällä, kuinka helppoja avattavia ovat pultit, jotka ovat olleet puolisen vuotta vuodesta suolavesikylvyssä vuodesta -98.

Näppäränä tk-janppana sitten tein sotasuunnitelman ranskalaisen siirtovälineen kuntoon saattamisesta. Takaa vaihdoin vain ne yhdet tukitangot, jotka olivat väljistyneet (ihme tavaraa nykyään, kun mikään ei kestä 12 vuotta tai liki 370 tkm) ja laitoin takajarruihin uudet jarrupalat. Tässä oli taasen havaittavissa, että hyvää ja halpaa ostaessa pitää ostaa molemmat. Vanhat jarrupalat olivat taattua varaosakaupan halpakamaa ja ne oli kuluneet jo täysin, kun samassa ajassa etujarruissa olleet "oikeanmerkkiset" palat olivat edelleen kuin uudet. Nyt on takanakin "oikeanmerkkiset" jarrupalat. Touhuamisessa ei tapahtunut mitään suunnatonta tai maailmaa räjäyttävää. Itseasiassa homma sujui oikein mukavasti ja mallikkaasti. Moottorin öljynvaihtokin tuli siinä saalla tehtyä. Ainoastaan yhteen sormeen piti laittaa kaikkivaivatparantavaa Mikki Hiiri laastaria.

Ongelmat ja vääntö alkoikin sitten, kun ryhdyin touhuamaan etupään osien vaihtoa. Iskunvaimentimen yläpäässä on laakerit, minkä varassa etupyörä kääntyy ja ne oli katsastussedän mielestä vaihtokunnossa. No jokatapauksessa joutuisin purkamaan koko etupään jousituksen, niin aattelin sitten samalla vaihtaa etuiskunvaimentimet.

Aloitin hommat repsikan puolelta. Iskarin irrottaminen oli sanalla sanoen mielenkiintoista ja siinä touhutessa sain sopivasti kädet täyteen pieniä haavoja. Vanha laakeri oli sellaisessa kunnossa, että päälleni satoi laakerikuulia, kun otin iskarin pois etulokasuojan sisältä. Ei se katsastussetä ihan turhasta niuhottanut. Olin oikein tyytyväinen homman suoritukseen ja lopputuloksena lokarin sisällä maailmaa ihmetteli uusi iskari.

Kuskin puolelle sitten lähdin touhumaan samaa hommaa. Sain iskarin alapään irti pyörännapa-olkavarsi kombinaatista ja yhtäkkiä kuului julmettu lirinä jostain. Näppäränä poikana tein Knatterton tyylisen johtopäätöksen, että jostain tulee nestettä lattialle, koska täällä lirisee. Nestevuodon paikkakin löytyi, se tuli vetoakselin sisäpäästä ja se oli vaihdelaatikon öljyä. Olin sitten vetänyt olkavartta hieman liikaa ulos ja olkavarressa on kiinni vetoakseli, joka siis oli liukunut ulos vaihdelaatikosta. Hetkisen siinä sitten vääntelin osia eri asentoihin ja totesin, ettei sitä taida saada paikalleen ilman lisäkäsiä. No auto jäi yöksi autohallille ja aamulla hakemaan ensin vaihdelaatikkoon uudet öljyt ja lisäkädet mukaan.

Vetoakseli saatiin takaisin paikalleen ja iskarisysteemit paikalleen. No hommanhan piti olla sitten niinkuin valmis. Vielä alapallonivelen kiristäminen, renkaat alle ja eikun kovaa ajoa seuraavat 300 tkm. Jostain syystä alapallon mutteri hyppäsi kierteiltään ja tuli pieni tenkkapoo. Ongelma oli hieman isompikin, koska pallonivelen varrestakin lähti kierteet kävelemään kierteiden hautausmaalle. Ryhdyttiin sitten tutkimaan alapallonivelen ongelmaa ja korjausoppaan selailun jälkeen apukädet kiinnitti huomionsa pieneen tekstinpätkään: "Ole myös työskennellessäsi koko ajan riittävän varovainen, jottei alapallonivelen suojakumi pääse hiukkaakaan vahingoittumaan.". No pallonivelen kumi oli hieman revennyt irrotustouhussa, eli tuloksena oli vielä kaiken päälle alapallonivelen vaihto.

Kahvitauko ja vierailu naapurissa olevaan varaosaliikkeeseen ja uudet alapallonivelet matkaan mukaan. Takaisin auton viereen ihmettelemään pallonivelten vaihtoa. Pallonivelen asennukseen oli jokin ranskalainen ajoneuvoinsinööri keksinyt: "tehdään tää pallonivelen vaihto todella hankalaksi, kun meillä täällä tehtaalla on ihan käyttämättömänä nämä erikoistyökalut nro 0615J, niin alapallonivelhän voisi olla kiinnitetty kyseisellä työkalulla". Kaiveltiin siinä työnohjaajien työkalujemmoja ja yritettiin etsiä, josko löytyisi sopivaa työkalua. Tulos oli kehnonlainen ja työkaluvalmistus oli seuraavana ohjelmassa. Metallityöt on, jos vertaa niitä puutöihin, aina ollut minulle helposti lähestyttäviä ja sujuvia. Ei mennyt kauaakaan, kun putkesta ja metallitangosta oli syntynyt pallonivelen avaustyökalu melkein kuin työkalu nro 0615J. Työkalu paikalleen ja reipas vääntö putkitongeilla. Tuloksena oli avaimen hyppääminen ja yhden nastan repeäminen työkalusta. Pallonivel ei hievahtanutkaan, mikä ei sinänsä ollut lainkaan yllättävää.

Nyt alkoi olla jo uskonpuutteen hiipiminen puseroon todella lähellä. Ei tätä niveltä saa vaihdettua lainkaan "kotikonstein". Mutta miten tän ranskalaisen siirtovälineen saa siirrettyä johonkin asianmukaiseen korjaamoon, kun siinä ei ole etupyörän ripustus paikallaan? Lehtori SK oli siinä puuhaamassa omiaan ja tuli mukaan ihmettelemään siirtovälineremonttia. Aikansa katseltuaan hän haki hyllystä reilun metrin mittaiset putkitongit ja tuumasi, että kyllä se näillä irtoaa. Apukädet nauroi jättimäisille putkitongeille: "kyllä isot työkalut on aina miehekkään näköisiä". Väänsimme siinä hetken putkitongeilla ja tuloksena oli muodottomaksi muotoutunut pallonivelen juuri. Tämä muodonmuutos tietenkin aiheutti sen, ettei työkalu nro 0615J enää ikinä voisi avata palloniveltä. Mieleen hiipi taasen se kyltti minkä näin jossain korjaamolla: "Hyvät vaimot! Korjaamme kyselemättä kaiken, mitä miehenne on jo yrittänyt korjata." Lehtori SK sitten keksi ratkaisun ongelmaan ja haki paikalle kaasuhitsausvälineet. Hetken kuluttua sininen liekki loimotti ja lehtori ryhtyi polttamaan opiskelijan autoa. Lämpöä pallonivelen juureen ja uudestaan putkitongeilla kiinni ja pienellä narahduksella pallonivel aukeni. Tunne oli kuin Die Hard elokuvan kassakaapin avauskohtauksessa, korvissa soi sama musiikki. Uuden pallonivelen asennuksessa ei ollut mitään mainittavaa vaikeutta ja toisen puolen pallonivel aukeni todella helposti, kun metodit olivat selkeänä käytössä. Aikaa jälkimmäisen pallonivelen avaamiseen meni noin 1/5 ensimmäisen nivelen avaamisesta. Vielä uudet öljyt vaihdelaatikkoon ja voilá ranskalainen siirtoväline oli taasen ajokuntoinen. Käynnistelin sitten ranskalaista siirtovälinettä ja se olikin melko heikon oloista, koska radio oli ollut tietenkin päällä pari päivää, niin akkuhan oli melko sippi. Lähti se kuitenkin käyntiin.

Tein itse ja säästin metodilla kun näitä hommia tekee, niin ei oikeen voi tuntipalkkaa laskea. Aikaa koko systeemiin meni melkoisesti, mutta taas sai kokemusta auton korjaamisesta. En ollut koskaan aikaisemmin kyseisiä osia vaihdellut mihinkään autoon, joten tyhjältä pöydältä jouduin liikkeelle lähtemään. Yhteensä hommaan meni 27 h, mistä apukädet oli mukana 9 h.

Vaihdettuihin osiin meni ~350 € ja jos korjaamon laskutustunti olisi 45 €/h. Korjaamo ehkäpä tekisi homman kahdessa ja puolessa työpäivässä, niin työn hinta olisi ollut 900 €. Kokonaissummaksi olisi tullut 1250 € ja mun mielestä se on aikas julmettu summa. Tästä kyllä vielä puuttuu nelipyöräsuuntauksen hinta, mihin sain ajan vasta maanantaille. Pitää sitten päivittää loppusummat kohdilleen. Eihän auton pito mitään ilmaista ole, mutta itsetekemällä säästää huomattavia summia rahaa. Joitain hommia kyllä voi suoraan laskea, että ne on kannattavampaa teetättää korjaamolla, koska ne on hankalia tai todella työläitä esimerkiksi nokkahihnan ja vesipumpun vaihdatin aikanaan korjaamolla, kun oli vielä hyvä tarjous hommasta. Onneksi on käytössä koulun autohalli, niin pääsee tekemään asianmukaisissa tiloissa hommia. Takavuosina on tullut ylläpidettyä pariakin autoa ihan vain taivasalla rivitalon pihassa. Enää ei oikein taivasalla viitsisi könytä auton kimpussa.

Taidan lähettää jonain heikkona hetkenä Alfamer kustantamoon pienen tekstinpätkän, millä voisivat korvata nykyisen korjausoppaan ohjeen: "alapallonivelen vaihto on kotikonstein lähes mahdotonta, teetä alapallonivelen vaihto valtuutetussa korjaamossa". Ei se mahdotonta ole, tarvitaan vain hitsausliekki ja isot putkitongit...

Lisäys 8.3-10 Nelipyöräsuuntaus kustansi 70€ ja pieniä heittoja oli. Jälkikatsastus oli läpihuutojuttu, inssi vain kurkkas alle ja tuumas, että uusia osia näkyy. Nyt ei muuta kun kovaa ajoa...

Kuva: Markku Mäkelän sivulta http://www.kolumbus.fi/markku.makela/index.html