Tästä se lähtee: kansankynttilän sivutoiminen kirjailijan ura. Ehkei kuitenkaan kovin vakavissaan, mutta jotain sen suuntaista kuitenkin. Kirjoittelen tänne Äijäkutomoon luultavasti jatkossakin omista edesottamuksistani, koska kirjoittamisen tarvetta on, muttei niin usein, että oman blogin perustaminen olisi mielekästä.
Vieraskynän takaa löytyy Äijäkutomon talouden se toinen osapuoli – saman ammattialan ihminen Äijäkutomon kanssa. "Lika barn leker bäst", kuten sanotaan.
Siispä aloitetaan. 16. huhtikuuta 2014 julkaistiin Äijäkutomon talouden toisen osapuolen käsityötieteen pro gradu -tutkielmaan (Itä-Suomen yliopisto) perustuva teos Mestarinyplääjä Johanna Sabina Lundström. Samaan hengenvetoon avattiin kyseisestä mestarinyplääjästä kertova näyttely Rauman museon Vanhalla Raatihuoneella. Näyttely itsessään jatkaa Rauman museon näyttelysarjaa Raumalaisia mestarinyplääjiä ollen näyttelysarjan neljäs näyttely mestarinyplääjien Hulda Penttilän, Impi Alangon sekä Jenny Engrenin jälkeen.
Biinu täyttäessään 70-vuotta (1938)
Kirjan ja näyttelyn tuottanut projekti alkoi loppuvuonna 2007 tiedustellessani Rauman museon johtajalta aihetta käsityötiedettä koskevaa pro gradu -tutkielmaansa varten. Sopiva aihe löytyi ja lukkoon lyötiin tutkimusaihe mestarinyplääjästä, joka tutummin tunnettiin Lundströmin Biinuna. Tämä raumalainen Lundströmin Biinu eli vuosina 1868–1952 ja valmisti ammattimaisesti käsityönä nyplättyä pitsiä aikana, jolloin käsityöllisen pitsin arvostus ja ammattitaito olivat kuolemaisillaan. Biinu oli yksi taitavimmista nyplääjistä 1900-luvun alussa ja on pitkälti hänen ansiotaan, että taito saatiin tuolloin elvytettyä Raumalla. Se ei siis suinkaan ole itsestäänselvyys, että Raumalla osataan edelleenkin nyplätä.
Lundströmin Biinu
Teoksessa Mestarinyplääjä Johanna Sabina Lundström kerrotaan sanoin ja kuvin raumalaisen nyplääjänaisen elämää 1800-luvun lopulta 1940-luvulle, tämän ammatillisista saavutuksistaan ja siitä millainen hän oli yksityishenkilönä. Näyttelyssä on esillä Biinun henkilökohtaisia esineitä, hänen valmistamiaan pitsejä, valokuvia sekä muuta autenttista esineistöä. Lähes kaikki esineet ovat yksityiskokoelmista, osa Ruotsista asti. Kirjaa ja näyttelyä varten projekti sai apurahaa Erkki Paasikiven säätiöltä sekä Pitsikeskus Emeliasta. Saatujen apurahojen perusteella voinen tyytyväisenä todeta, että tehty työ on noteerattu muuallakin, kuin vain asiasta kiinnostuneiden keskuudessa.
Biinusta kertovan kirjan kansi
Näyttelyn avajaisista kerrottakoon, että tapahtumassa puhuivat kirjan kirjoittajan lisäksi Rauman kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan puheenjohtaja, Rauman museon johtaja sekä Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikön johtaja. Mielenkiintoisen arvovaltainen puhujakaarti etten sanoisi – tosin omasta puolestani en voi juuri kehuja kerryttää.
Tokihan tähän sisältyy pieni mainospläjäyskin: näyttely on avoinna Rauman museon Vanhalla Raatihuoneella museon avoinnaoloaikojen puitteissa noin kahden vuoden ajan ja kirjaa myy Vanhan Raatihuoneen yhteydessä oleva museokauppa Kistupuad.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suodatetaan hieman jo näin aluksi, avataan jos kommentointi pysyy asiallisena ;)