Ylläsretki jatkuu...

Sunnuntaisen lumimyrskyn jäljiltä maanantaipäivä aukeni kuin pyhäkoulukuvassa. Sininen taivas ja pikkupakkanen. Miten sen sanoisi sinitaivas, Ylläs ja tellut allas. Rinteissä oli melkoinen pöpperö sunnuntain jäljiltä. Laskeminen oli välillä hieman haastavaa ja raskastakin. 


Gondomimatkan aikana tuli yhden kaverin kanssa jutusteltua puuterin laskusta ja tämä kaveri puolittain houkutteli mut mukaansa rinteiden välimaastoon. Rinteessä oli oikeen mukavasti polveen saakka ihan höttöä puuteria. Laskeminen kävi ihan maitohappotreenistä, kun suurimman osan käännöksistä joutui tekemään hyppäämällä ylös hangesta. Kivaahan se silti oli. Makkaranpaistotauolla päätettiin ajaa hissilippu punaisena ja pitää tiistaina taukopäivä. Tiistaina oli hotellin aulabaarissa bingo, mistä onnistuttiin voittamaan 20€ edestä lahjakorttia hotellin ravintolaan. Tuolla lahjakortilla saatiin jopa lasilliset punaviiniä. "Se pitää panna muistiin, että jos turisti tahtoo tulla tänne lappiin, turistin tulee maksaa kaikesta tuplahinta."


Lippuvalinta oltiin tehty 3/4 eli kolme laskupäivää neljän päivän aikana. Vanhasta kokemuksesta tiedettiin, että kolmas päivä on tuskainen, joten taukopäivä tuli juurikin sopivasti. Lippuvalinnassa painoi vielä lisäksi, että se oli käytettävissä: Ylläksellä, Pallaksella, Levillä ja Oloksella. No keskiviikkona sitten hypättiin aamulla autoon ja ajettiin Pallakselle. Edellisen kerran oltiin Pallaksella pari vuotta aiemmin jalkaisin.

Hieman oli maisema toisennäköistä silloin sulanmaan aikaan. Kyl tuo on melko jylhää ja henkeäsalpaavaa maisemaa. Parasta Pallaksessa on sellainen tietty pysähtyneisyyden tunnelma. Sieltä puuttuu kokonaan se sellainen sirkus ja ruotsinlaivameininki, mikä on Levillä ja Ylläksellä. Rinteet ovat profiililtaan todella mukavia ja upeassa kunnossa. Rinteiden vieressä lumi oli kylläkin sellaista tuulenkovettamaa korppua, mihin laskupeliksi olisi ehkäpä paremmin sopinut potkukelkka kuin sukset. Puuteria ei päässyt pöllyttämään laisinkaan.

Suomi Slalomiin tässä talven mittaan olen vähän liikaa innostunut, joten pakkohan se oli Pallaksen osakilpailuun ottaa osaa. Laskussa mulle kävi hieman köpelösti, kun hieman puolivälin jälkeen menetin takajalan hallinnan ja sellainen kunnon leikkaus ja tasapainon menetys. Silminnäkijän mukaan lumipilvi oli miestä korkeampi. Maalituomari olisi antanut minulle uusintalaskun, mutta kieltäydyin siitä, koska en kuitenkaan kaatunut. Sääntöjen mukaan kaadutun laskun saisi uusia, mikäli kaatuminen ei ole tahallinen. Jäin sitten tiukasti toiseksi ja palkinnoksi sain muropaketin.

Pallaksella oli kyl tosi kiva käydä laskemassa, mutta viikoksi siellä on ehkä hieman liian vähän touhua. Koko viikon jos tuolla olisi, niin pitäisi välillä varmaankin käydä takamaastoja koluamassa ja hiihtämässä. Pallaksen hissiliput on suoraan käytettävissä Oloksella, jos tunturissa keli menee ihan tukkoon, niin sieltä voi sitten samalla lipulla mennä hieman alemmaksi Olokselle. Joku lipputyyppi Pallaksella antaa myös vaihtopäivän Ylläs-Levi akselille.

Vatikurun Romanssikahvilassa maistui lapinkulta. Mikäs siinä aurinkoisella seinustalla istuskellessa porontaljan päällä.

Torstai ja perjantai sitten lasketeltiin Ylläksellä. Kelit suosivat edelleen ollen jopa mahtavat. Torstaina yllätyspyllätys osallistuin vaihteeksi SuomiSlalomin osakilpailuun. Nyt oli kyl ratamestari mun puolella. Porttiväli oli tehty juurikin sopivaksi mun laskurytmille ja tein mahtavan laskun. Vahinko vain, ettei siinä ollut muita telluttelijoita mukana, niin ei pääsyt vertailemaan laskuaikoja. 

Reppureissuksihan tämä muuttui jo alkumetreillä Haaparannassa, joten jatkettiin sitten teemaa:

Palkinnoksi tuli Haglöfsin Tight M reppu. http://www.ulkoilukauppa.com/reput-rinkat-ja-laukut/reput/tight-m/ Ihan hyvä palkinto tuo reppu. 

Kilpailumaksuihin menny 12€ ja kotiutettu on Reinotossut 39€, muropaketti, Reppu 59€. Eli voitolla ollaan 86€

Sain siinä toisen mustan SuomiSlalom pinssin, niin tuli reiskatossuihin tasapainoinen pinssitys.

Torstai ja perjantai olivat tosi mukavia laskupäiviä ja tuli kyl oikeen hyviä laskuja ja monta. Tuossa hieman tunnelmakuvia torstain auringonlaskusta Ylläksen huipulta.

Huipulla oli melkoisen hyytävä tuuli

Nutukka ottaa lepoa

Huskyn pennun ja emon keskustelu:

pentu: -Äiti, olenko minä rekikoira?

emo: -Kyllä lapseni olet rekikoira.

pentu: -Oletko sinä ja isä myös rekikoiria?

emo: -Kyllä olemme rekikoiria.

pentu: -Isoisä ja isoäitikin siis ovat rekikoiria?

emo: -Kyllä, ja koko meidän suku on rekikoiria.

pentu surkealla äänellä: 

-Miksi mun tassuja silti paleltaa vaikka olen rekikoira?

Asuimme Ylläskaltiossa ja mikäli matka suuntautuu uudelleen Ylläksen maisemiin, niin hotellivalinta saattaa osua kaltioon uudelleen. Puolihoito aamiaisella oli juuri sopiva valinta. Buffet vaihtui päivittäin, joten ei päässyt tympimään samat sapuskat.

Paluumatkalla topattiin vielä Vaasaan wanhan opiskelutoverin luokse ja vietimme siellä hulvattoman hauskan illan. Ei oltu nähty sitten syksyn 2007.