Vieraskynä: Mestarinyplääjä Johanna Sabina Lundström – kirjan julkaisu ja näyttelyn avajaiset 16.4.2014 Rauman museon Vanhalla Raatihuoneella

Tästä se lähtee: kansankynttilän sivutoiminen kirjailijan ura. Ehkei kuitenkaan kovin vakavissaan, mutta jotain sen suuntaista kuitenkin. Kirjoittelen tänne Äijäkutomoon luultavasti jatkossakin omista edesottamuksistani, koska kirjoittamisen tarvetta on, muttei niin usein, että oman blogin perustaminen olisi mielekästä.

Vieraskynän takaa löytyy Äijäkutomon talouden se toinen osapuoli – saman ammattialan ihminen Äijäkutomon kanssa. "Lika barn leker bäst", kuten sanotaan.

Siispä aloitetaan. 16. huhtikuuta 2014 julkaistiin Äijäkutomon talouden toisen osapuolen käsityötieteen pro gradu -tutkielmaan (Itä-Suomen yliopisto) perustuva teos Mestarinyplääjä Johanna Sabina Lundström. Samaan hengenvetoon avattiin kyseisestä mestarinyplääjästä kertova näyttely Rauman museon Vanhalla Raatihuoneella. Näyttely itsessään jatkaa Rauman museon näyttelysarjaa Raumalaisia mestarinyplääjiä ollen näyttelysarjan neljäs näyttely mestarinyplääjien Hulda Penttilän, Impi Alangon sekä Jenny Engrenin jälkeen.

Biinu täyttäessään 70-vuotta (1938)

Kirjan ja näyttelyn tuottanut projekti alkoi loppuvuonna 2007 tiedustellessani Rauman museon johtajalta aihetta käsityötiedettä koskevaa pro gradu -tutkielmaansa varten. Sopiva aihe löytyi ja lukkoon lyötiin tutkimusaihe mestarinyplääjästä, joka tutummin tunnettiin Lundströmin Biinuna. Tämä raumalainen Lundströmin Biinu eli vuosina 1868–1952 ja valmisti ammattimaisesti käsityönä nyplättyä pitsiä aikana, jolloin käsityöllisen pitsin arvostus ja ammattitaito olivat kuolemaisillaan. Biinu oli yksi taitavimmista nyplääjistä 1900-luvun alussa ja on pitkälti hänen ansiotaan, että taito saatiin tuolloin elvytettyä Raumalla. Se ei siis suinkaan ole itsestäänselvyys, että Raumalla osataan edelleenkin nyplätä.

Lundströmin Biinu

Teoksessa Mestarinyplääjä Johanna Sabina Lundström kerrotaan sanoin ja kuvin raumalaisen nyplääjänaisen elämää 1800-luvun lopulta 1940-luvulle, tämän ammatillisista saavutuksistaan ja siitä millainen hän oli yksityishenkilönä. Näyttelyssä on esillä Biinun henkilökohtaisia esineitä, hänen valmistamiaan pitsejä, valokuvia sekä muuta autenttista esineistöä. Lähes kaikki esineet ovat yksityiskokoelmista, osa Ruotsista asti. Kirjaa ja näyttelyä varten projekti sai apurahaa Erkki Paasikiven säätiöltä sekä Pitsikeskus Emeliasta. Saatujen apurahojen perusteella voinen tyytyväisenä todeta, että tehty työ on noteerattu muuallakin, kuin vain asiasta kiinnostuneiden keskuudessa.

Biinusta kertovan kirjan kansi

Näyttelyn avajaisista kerrottakoon, että tapahtumassa puhuivat kirjan kirjoittajan lisäksi Rauman kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan puheenjohtaja, Rauman museon johtaja sekä Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikön johtaja. Mielenkiintoisen arvovaltainen puhujakaarti etten sanoisi – tosin omasta puolestani en voi juuri kehuja kerryttää.

Tokihan tähän sisältyy pieni mainospläjäyskin: näyttely on avoinna Rauman museon Vanhalla Raatihuoneella museon avoinnaoloaikojen puitteissa noin kahden vuoden ajan ja kirjaa myy Vanhan Raatihuoneen yhteydessä oleva museokauppa Kistupuad.

Vertexkimara

En kerro kuinka jouduin naimisiin, lauloi Irwin aikoinaan. Mutta mulle avautui osittain nykyinen työ Vertexin kautta. Kokoilin tähän joitain piirustuskia, mitä tuolta höyrykoneen uumeista löytyi. 

Useless box suunnitelma. Tämän ehdottoman hyödyllisen vimpaimen toimintaan voi perehtyä tuolta: Useless box

Boxin ytimenä on Picaxe8 mikrokontrolleri ja toimintalaitteena mikroservo. Elektroniikat olisi valmiina ja boxinkin osat jossain, eli perinteinen projektihan tästä sitten tuli.

Näitä kaapistoja hahmottelin purssseuran jollarannan pukuhuoneisiin. Projekti on edelleen vaiheessa tai jopa hylätty

Yksityiskohta tekstiilityön aineopintojen sisustussuunnitelmasta. Loisteputkivalaisinhan siinä killuu.

Tämähän oli vain "koristeena" tuolla sisustussuunnitelmassa. Aiheeseen saattaa tulla jotain päivitystä tulevaisuudessa. Lue: heikko hetki deal extremen radio-ohjain osastolla yhdistettynä pikkupoikana lennokkikerhossa syntyneeseen kiinnostukseen aiheesta.

Puuteknologian perusopinnot ja aiheena levytyö. Jostain syystä paperisena löytyy ihan toisen kokoinen suunnitelma, mutta sitä toteutunutta suunnitelmaa ei löytynyt sähköisenä. Kapine asustaa tuossa yläkerran aulassa ja se on syönyt sisäänsä runsaan määrän tyynyliinoja yms. Niin ja se on siis sen paperilla olevan suunnitelman mukainen.

Sakset löytyvät niinikään sisustussuunnitelmasta leikkuupöydältä.

Ikean tuoli myöskin siinä sisustussuunnitelmassa

Tämmöiseen törmäsin aikoinaan gradua tehdessä. Joku ämerikkalainen craft & science lehti piti sisällään artikkelin koulun yrittäjyyskurssista, missä olivat tuottaneet lapsille tämänlaisia potkuvoimalla eteneviä fokkereita ja sitten myyneet paikallisella torilla. Kokoluokka lentskarilla on plastomopon kanssa samaa luokkaa. Pahoittelut syksyn vertexikurssilaisille, mutta tästä tuli se idea siihen harjoitustyöhön.

Aiheeseen liittyen tuolla höyrykoneella on hyvin keskeneräisinä vielä sarjaan kuuluva sopwith camel piirustukset, että punaisella paronilla olisi vastusta kirkkaalla ranskan taivaalla.

Ja tietenkin vielä on piirustuslaudalla tuttu koirankoppi cameli...

Ei muuta kuin neulomaan pitkiä kaulahuiveja :)

Palvelukseen tarvitaan didaktikko tai pedagogi

No joku muukin tähän voidaan palkata...

Erosin sitten pitkäaikaisesta suhteesta ja lähdin uuteen suuntaan. Taakse jäi kesätyö, mihin menin toukokuussa 2004. Oli hieman pidempi kesäduuniblues.

Toivottavasti pitävät jatkossa hyvää huolta Kalevista...

Jokohan se talvi sieltä tulisi?

Minikin jo tähyilee laskukelien perään...

Miniin ei kyl mahdu kuin minisukset ;)

Näköradio

Tuli sitten tuossa tehtyä eräs projekti pois kuleksimasta. Keittiössä odotti wanha Philips merkkinen putkiradio uusia sisuksia. Tuossa wanhassa höyryratiossa oli aaltoalueina vain pitkät ja keskipitkät aallot. Huomattavasti käytännölisempänä keittiöradiona toimii ula-radio. Tuollainen vanha suora superi ei kovinkaan pienellä puukotuksella suostu syömään FM ulaa, joten helpommaksi homma muuttuu, kun poistaa vanhat sisukset ja laittaa sinne jotain toimivaa uutta tilalle.

Hommahan oli jo hyvin suunniteltu eli parisen vuotta tuossakin projektissa taasen meni ja sitten parin illan pikkuväännöllä tuli valmista.

Hieman lähti romua pois tuolta radion sisältä. Ainoa mitä sinne jäi sisälle on: runko, osoitinsysteemi, volumepotikka sekä avokonkka. Ei ollut tuo radio nähnyt piirilevyä vaan se oli rakennettu hienoilla hyppylangoilla. Kaikenkaikkiaan komponentit on erittäin tyylikkäitä tuommoisessa vanhassa radiossa. Radiohan oli täysin toimiva ennen tätä mun pikku operaatiota, joten ehkäpä noilla ehjillä putkilla jotain joskus tekee.... 

Pitihän tuo vanha taajuustaulukko säästää... Asteikkovalona on normaali 2,4 w taskulampun polttimo. Siihen ehkäpä pitäisi laittaa vielä pieni etuvastus kun se on melko kirkas.

Ensimmäinen suunnitelma oli käyttää radion oma volumepotikka hyödyksi, mutta siinä oli hieman eksoottinen vastusalue ja uudessa sielussa oli volumepotikka integroituna piirilevylle. Vanhan volumepotikan virtakatkaisija kuitenkin toimii alkuperäisessä tarkoituksessaan. 

Sieluna tässä radiossa on Clasuohlsonilta ostettu 10€ matkaradio, mikä toimii töpselisähköllä ja pattereilla. Radio on osoittautunut toimivaksi keittiönradioksi tätä projektia suunnitellessa. Projektin aikana oli pelottavan hiljaista, kun on tottunut keittiössä jatkuvasti päällä olevaan radioon.

Radion toimintajännite on 6v, mutta se toimii myös 4,5 v patterijännitteellä. Verkkovirtajohdon irroittaminen kytkee radion toimimaan pattereilla.

Hieman on kokoeroa noissa radioissa ja tuo piirilevy on todella väljästi kalustettu. 

Piirilevy pysyy näppärästi radion takalevyssä volume ja tuning nupeilla. Tollaisen vanhan bakeliitin poraaminen ja dremelillä sahaaminen tulvauttaa ilmoille kammottavan hajun. Silti keittiön pöytä on erittäin hyvä alusta tehdä tällaisia projekteja.

Pienempi piirilevy on aux in liitin, mihin voipi kytkeä vaikka ipodin.

   

Radion ohjaus on siis takalevyssä ja virtakatkaisin on etulevyssä. Yleensä noihin säätöihin ei kosketa, joten pelkkä virtakytkin riittää radion ohjaukseen.