Konetesti: Brother Innovis 1500D

Meille ajautui koekäyttöön avaruusalusta muistuttava kirjova ompelukone. Kone on hankittu nn-kouluun lähinä kirjontaominaisuuksien takia. Testattiin tässä koneen ompeluominaisuudet ja yritettiin saada tolkku koneen ohjelmistosta ja käytöstä yleisesti.

 

muutamia havaintoja:

+ ompelussa on ihan vänkää, kun ei tarvitse käyttää poljinta vaan kone aloittaa ja lopettaa ompelun napista
+ automaattiset vahvistustikit aloitukseen ja lopetukseen
+ automaattinen langankatkaisu
+ sähköinen paininjalannosto ja polviohjaus
+ pudotuspuola ja automaattinen langoitus
+ automaattisesti säätyvä langan kireys
+ kone soveltuu jalattoman käyttöön

- peruuttaminen kesken ompelun ilman päättelyä ja langankatkaisua mahdotonta, ellei ensin hoida ohjaustaulun kautta ko. toimintoja pois päältä.
- ompelunopeuden säätövipu on surkeassa paikassa
- ei kenelläkään ole tarvetta käyttää 50 erilaista napinläpeä tai tuhatta tikkiä ja koristeompeleita
- kone on valtava, mutta silti hempula ja vapaavarsi on jättimäisen kokoinen.
- koneen mukana tuli leikkuripaininjalka reunan ylihuolitteluun ja leikkaukseen, ei toimi sitten ollenkaan parempi jälki tulee perus siksakilla.
- kone on vain Win yhteensopiva
- kirjontaohjelmiston saa Mac versiona alkaen $599, sillä ei silti voi ohjata konetta, koska vain Win-yhteys. Macci ei löydä edes koneen mukana tullutta kortinlukijaa.
- kosketysnäyttö ei toimi sormella, pakko käyttää koneen puikkoa
- kaksi lankapidikettä, joihin ei kunnolla sovi pystymalliset kirjontalankarullat

Kokeiluompeluna oli housut jotka sai kasattua koneella. Välillä teki mieli heittää kone hemmettiin ja nostaa mekaaninen Pfaff pöydälle. Perinteinen tilanne: haluatko nopeasti vai tehdäänkö tietokoneella. Yläsyöttökoneeseen tottuneelle tämä kone oli tuskainen käyttää varsinkin paksumpien saumojen kanssa, veto ei vain riitä. Taskun reunan salpaompeleen tuloksena oli kauhea alasöttö lankaa. Pistolevy on kiinni ruuveilla, joten ensin piti välistä leikellä langat poikki, ennen kuin pääsi poistamaan lankasötön pistolevyn alta.

Kirjonnassa kone toimii odotuksien mukaan. Materiaalien kanssa pitää olla tarkkana ja tukimateriaaleja pitää käyttää reilusti. Koneen muutamia valmiskuvia tuli testailtua ja liian ohut kangas menee krunttuun ja värien kohdistus menee päin kuttua. Kirjonnan ohjaus näytössä on sekava ja jopa epäinformatiivinen ja -looginen. Kuvien käsittely ja tekeminen koneen omalla näytöllä on käytännössä mahdotonta. Ehkäpä kuvien käsittely onnistuu tietokoneella, mutta vain win-ohjelmisto.

Yhteenveto koneesta:

Kirjontaan soveltuva kone, joka on tehty kirjonnan ehdoilla.
Ompeluun vain erityistapauksessa - jalattomalle käyttäjälle.



Merkin kotikoneet olen jo aiemmin todennut köppäsiksi kötöstyksiksi, tämä kone ei muuttanut käsitystäni –ei jatkoon.

Katsastus -20°C

Pikkupösö ollut viimeksi liikenteessä marraskuussa. Katsastus tuolle kuitenkin piti tehdä...

Pari tuntia ennen katsastusta aloin tekemään valmistelevia toimenpiteitä, koska lämpötilasta johtuen saattaisi olla hieman vaikeuksia tiedossa. Lohkolämmittimen viritys ja ovien aukomista...  Kuskin ovi ei aukea. Lämppäri sisällä pöhisee pari tuntia. Kuskin ovi ei aukea vieläkään. Sisältäpäin sain kuskin oven auki. No se ei sitten mennyt enää kiinni.


Katsastuksen aika lähenee.


Auto käyntiin ja oma lämppäri täysille, josko se ovimekanismi hieman sulaisi ja alkaisi toimimaan. No ei auttanut. Lähtö konttorille avoimen oven kanssa. On muuten raskas pitää ovea kädellä kiinni. Ehkäpä ajossa tärinä irrottaisi sen jonkin jumiutuneen linkun oven tangoista. Ei irronnut jumitus...


Konttorin pihalle ja ovi kiinni, muttei lukkoon. 

Tiskille avaimien jättö "like a boss". Lehden takaa katselin, kun inssi käveli autolle, meni sisään ja lähti ajamaan kohti hallia. Kaksi kertaa pihalla taisteli avonaisen oven kanssa ja sitten katosi pois näkökentästä.
Kohta inssi nilkuttaa kalpeana odotusaulaan. "Kenen toi pikkupösö on?" "Ei sulla olis vara-avainta matkassa, kun olin päästömittausletkua kiinnittämässä ja sillä välin ovet veti lukkoon. Siinä se käy hallinovien välissa, enkä saa hallin oviakaan kiinni." Totesin vain, että ompa hyvä että se ovi meni kiinni, kun koko matkan konttorille se oli auki...


Kotoa lähdettiin tuomaan vara-avainta ja inssit jotenkin kiskoi auton pois hallinovien välistä nahkoineen, tietenkin siellä oli käsijarrukin päällä. Eipä vara-avaimella mitään tehnyt, koska auto kävi, eikä ottanut komentoa vastaan avaimellakaan oven sähkölukkoon. Näjemmä tuossa pösössä ei ole mekaanista lukkoa laisinkaan, tai sitten se lukko oli vaan niin jäässä, ettei toiminut crc:n avullakaan.


Ehdotin inssille yhteydenottoa johonkin autovarkaaseen  


Olivat sitten naapurin moottoripyörähuollosta saaneet apua. Kaveri oli ovitiivisteen välistä rautalangalla painanut sähköikkunan nappia ja avoimen ikkunan kautta saivat ovet auki.

Katsastus meni läpi, niinkuin ehjän auton kuuluukin mennä. Kotimatkalla ihmettelin, ettei vilkusta kuulunut ääntä laisinkaan, tuossa autossa on erillinen plimputin vilkun äänitunnisteeksi. Sama plimputin pitää mekkalaa myös turvavyön hälytyksenä. Ehkä sekin oli vain ottanut pakkasesta itseensä ja oli siksi mykkä...

Vanha hirsitalo piirtää ikkunoihin...

Pikkuista asunnon remontointia

Wanahat piirustukset näyttivät, että eteisestä on aikoinaan päässyt kulkemaan suoraan olohuoneeseen.

Nykyinen kulku olohuoneeseen ja keittiöön on hieman mutkikas.

Asiaa on mietitty ja pohdittu ja väännetty yms. Syksyllä tuli lyötyä rempalle alkupaukku, koska nykyinen kulkuaukko peitetään kaapilla, missä on pakastin jemmassa. No pakastin irtosi puoleen hintaan eräästä ruotsalaisesta kuusiokoloavaimiin erikoistuneesta kaupasta... Siitä se siis lähti liikkeelle. Nyt haettiin samaisesta kaupasta sopivia kuusiokoloavaimia, eli 60 leveä pakastimen kaappi ja viereen 40 siivouskomero. Tällä menee aukko nätisti umpeen.

Tähän siis tulee integroitu pakastin ja siivouskomero. Takana oleva tila jää eteiskomeroksi eli tämä keittiön puoleinen aukko menee umpeen. Jatkossa keittiöön kuljetaan olohuoneen kautta.

 Sama paikka eteisen suunnasta

Polkuharmoonin kohdalle tulee siis aukko suoraan eteisestä

 Vanhat eteisen kaapit ovat siivouskomero ja tankokaappi. Taustalla näkyvän peilin tienoille tulee siis uudet narikat ja paremmin organisoitua säilytystilaa.

Näkymä ulko-ovesta. jatkossa tästä siis mennään suoraan olohuoneeseen...

 Piirustus oli paikkansa pitävä sieltä levyjen alta löytyi oviaukko. Oviaukossa on vielä vanhat oven pokatkin tallella

Vanhan pinkopahvin päällä oli lukuisia tapettikerroksia. Pitänee suorittaa pieniä argeologisia tutkimuskia, josko sieltä saisi hieman menneiden aikojen tapettimalleja näkyviin. Tuosta oviaukon ympäristöstä jätetään hirret näkyviin eteisen puolelle. Pienen tutkimuksen jälkeen saattaa eteisen lattiakin palautua alkuperäiseksi lautalattiaksi, koska kahden muovimaton, lastulevyn ja kuitulevyn alla näkyy wanha lautalattia. Huomen jatkuu aukon tekemisellä olohuoneeseen, mutta pitää ensin hakea rosvosahaan uusia teriä.

Vieraskynä: Luennoimassa Suomen Pitsinnyplääjät ry:n syyskokouksessa Raumalla

Talouden Toiselle Osapuolelle avautui tilaisuus luennointiin mitä mainioimmalle pitsiyleisölle. Raumalla pidettiin Suomen Pitsinnyplääjät ry:n syyskokous 11.–12.10.2014 ja minut kutsuttiin pitämään luentoa Biinusta, Mestarinyplääjä-kirjasta sekä alkavasta tutkimuksestani. Yleisöä oli mukavasti ja vaikka kyseessä olikin sunnuntain viimeinen luento, tuntui yleisöä asia kiinnostavan, mikä luennoitsijan kannalta on luonnollisestikin mielekäs asia.

Viikonlopun ohjelmassa oli mm. lauantaina tutustumiskäynti Raumalla sijaitseviin pitsinäyttelyihin ja sitä myöden tutustuminen myös Vanhalla Raatihuoneella Biinu-näyttelyyn. Lauantaina olin ensin esittelemässä Biinu-näyttelyä ja tästä luonnollisena jatkumona sunnuntainen luento.

Talouden Toinen Osapuoli kansikuvatyttönä paikallislehdessä. Niin, siis tuo ensimmäinen oikealta :o)

Kiitokset Suomen Pitsinnyplääjät ry:n puheenjohtajalle Arja Virtaselle sekä Rauman museon johtajalle Kirsi-Marja Siltavuori-Illmerille tästä eteeni tulleesta luentomahdollisuudesta.

Vieraskynä: Talouden Toinen osapuoli on jälleen opiskelija

Talouden Toinen Osapuoli on hyväksytty jatko-opiskelijaksi Itä-Suomen yliopistoon!

Huhtikuussa hieman ennen näyttelyn avajaisia ja kirjan julkaisua viritettiin alulle ajatus jatko-opinnoista käsityötieteessä. Itä-Suomen yliopiston käsityötieteen professorin rohkaisemana lähdin rakentamaan hakupapereita jatko-opinto-oikeutta varten ja hakemukseni tutkimussuunnitelmineen hyväksyttiin ehdoitta syyskuun lopulla. Väitöstyön nimenä kulkee "Nypläystyö ammattina Raumalla 1900-luvun alussa" ja tutkimus jatkaa gradun viitoittamaa tietä. 

Vanha opiskelijanumeroni aktivoitiin uudelleen käyttöön lokakuun toisella viikolla, tästä se viimein alkaa :o) Jännää, mutta kivaa!